Lemmikkikatsaus 2011.

Nyt sitten eläinpostaus pitkästä aikaa. En ole jaksanut päivittää tuohon ylös ^ lemmikkitilannetta, joten nyt päivitän sen tänään tänne blogiin.

Meillä asuu siis nämä vekkulit:

- Kaksi koiraa, Bisse (s.2002) sekä Ewok (s.2010)
- Kaksi kissaa, Louis (s.2006) ja Hildegard (s.2002)
- Kolme rottaa, Luumu, Lanttu ja Limppu (kaikki s.2010)
- Parta-agama, Fred (s.2007?)
- Siankärsäkäärme, Bob (s.2011)
- Minirex kani, Vladimir (s.2011)
- Baldwin marsu, Kääretorttu Oinaanpoikanen (s.2011)
- Kuningaspyton, ei ole vielä kastettu (s.2010)

Heitin syntymäajat perään, että siitä voi sitten päätellä ikäskaalaa, joka on aika laaja. Kymppejä viettää vuonna 2012 Bisse ja Hilde :) Sitten on pari naperoa ja pari keski-ikäistäkin.

Ajattelin tehdä postaukset sitten erikseen vielä pienlemmikeistä ja herpeistä, kun kissat ja koirat on saaneet esittelyä jo blogissa kattavammin. Ja jos jotain kiinnostaa, niin saa sitten tietoakin, että miten sujuu arki moisten kanssa. Tai jos on kysyttävää herppihommista, niin tällein amatöörinä vastaan toki, jos joku asia jää askarruttamaan.

Mutta jotta selkenisi nuo tämän vuoden hankinnat, niin lyhyesti sitten kerron, että mitä miksi ja milloin!

Kääretorttu Oinaanpoikanen oli puoliksi vahinko, kaverin kanssa puhuin nakumarsuista ja mietin, että mistäs sille revitään marsu. Sitten löysin kasvattajan Raumalta, josta huikkasin tälle kaverilleni, että sieltäpähän saisi. Kuitenkin mystisesti sieltä kotiutui Helsinkiin kaksi urosta, toinen jäi meille ja toinen meni kaverille. Odottelin sitten, että koskas kaverin naarasmarsu alkaa pyöristyä, mutta eipä o vielä kuulunut mitään. Onneksi kaverin neitimarsut asui 2kk ajan Oinaksen naapurissa, niin se sai juttuseuraa, nyt sitten on paristakin eri paikasta tarjottu nakuherralle homoseuraa. Jossain vaiheessa siis se saa ystäviä, joten nahkapyllyt voi sitten kilpaa karjua minulle neuvoja, notta mitä herkkua täytyy ehdottomasti heti viedä heidän korkeuksilleen...

Kania olen katsellut jonkin aikaa, mutta suosikkirotuni belgianjänis oli vähän haastava rotu kerrostaloon, vaikkakin pidän kaneja aina vapaana. Ja niitä ei meinannut saaha mistään, kun niitä kasvatetaan jossain hevonkuusessa, jossa onkin sitten maita ja mantuja kasvattaa suurempaa rotua. Ne on tosi rusakkomaisia ja minua on pidemmän aikaa viehättänyt semmoset jäniksen näköset. Sitten bongasin ilmoituksia kanifoorumeilta sun muualta, ja hoksasin, että hei rexit on jänismäisiä kaneja. Yhtäkkiä olikin pyörähtänyt suklaanruskea rex kasvattajalle, mutta harmillisesti se sitten ehdittiin varata. Kuitenkin sama kasvattaja sitten infosi jonkin ajan kuluttua, että siellä on vapaana suklaanruskea uros rodussa mini rex, niin meikähän paineli hakemahan tukka putkella! ... Jos joku minut tuntee niin tietää, että olen heikkona suklaanruskeisiin elukoihin. Vlad saapui meille ja oli heti ekasta päivästä lähtien maailmanvalloittaja, ensi kuun alussa se täyttääkin jo 4kk eikä ole enää semmonen nyrkkiin mahtuva pallero. Vaikka ensin näytti siltä, että aikuisiakaan kaneja ei meinannut saaha semmosta jonka kelpuuttaisin, niin kaikella on tarkoituksensa, kun Vlad on aika täydellinen.

Käärme minulla oli jonkin aikaa, kun ostin vuonna... Olisko ollut 2007 vai 2008? Äidille lahjaksi. Tietty sitten itsellenikin, mutta perustelin hankinnan sillä, että se oli äidille lahjus :D Kaaleppi oli aroviljakäärme, eli se toinen viljakäärmelaji, joka kasvaa inasen isommaksi ja kun siihen risteyttää tavallista viljistä, niin saa hybridiväriä. Kaaleppi eli 15- 16-vuotiaaksi, meille tullessaan se oli jo 12- tai 13-vuotias herraskäärme. Sellainen 15 vuoden ikä on aika hyvä ikä käärmeelle, joka oli elämänsä aikana kulkenut kodista toiseen. Toissakesänä Kake menehtyi ja jäi sitten käärmehommelit siihen.
Kaveri kuitenkin (tämä sama perhana, jonka takia Oinaskin muutti meille) toi tuliaisina muualta maailmasta hognoseja, joita olin himoinnut. Möipä minulle Bobin sitten ja jaksan edelleen ilahtua sen nenästä.
Kuningaspyton tuli tänne vartomaan sitä hetkeä, kun se on lihonut aikuiseksi ja saa naista, notta sitten voisi kuksia ja saaha leukistisia (valkoisia) lapsia. Koska haluan ehdottomasti itselleni leukistisia, niin pitäähän sitä olla olevinaan jalostuselukkakin. Ja kuningaspytonit on maailman yksinkertaisimpia käärmeitä, kun ne tykkää asua ahtaasti ja lämpösesti, istuksii rullalla kädellä ja on vaan tommosia... Pullapitkoja.

Ja siinä olikin ne vuoden 2011 hulinat, melkein järkevästi perusteltuna. Vuoden 2012 alussa toivottavasti Oinas saa tai on jo saanut ystäviä, niin sitten on kaikki valtakunnassa hyvin. Vladin palleja ei vielä leikata, joten se saa asua keskenään kunnes on kiertänyt parit näyttelyt jonka jälkeen sitten sikiää tai ei sikiä, pallit lähtee kuiteski jossain vaiheessa, että se saa itselleen vaimon. Onneksi Vladia ei haittaa olla ainoa bubu, kun son niin överisosiaalinen ja on nyt rakastunut Louisiin kovasti ja haluaisi sen kanssa perustaa sateenkaariperheen, jossa ei tunneta roturajojakaan.






Myöhemmässä vaiheessa sitten kuvia, tarkempaa juttua ja sun muuta härpäkettä! Ja jos on etukäteen kysyttävää jostakin, niin kommentoikaa kysymyksiä, niin postauksessa sitten vastailen kernaasti.

PUSMOI :*