Marsuja, marsvins, guinea pigsters.

Kuten joku tarkkasilmäinen on huomannut, niin kuvissa on esiintynyt karvaisten marsujen lisäksi karvaton marsu. Tämä karvaton marsu on ihkaoma, ja tälle karvattomalle kaverille saapuikin kaksi ystävää pitämään seuraa. Meillä asuu siis kolme (3) marsua, kaikki poikia ja kaikki lähes karvattomia. Oinas on baldwin, kaksi muuta ovat laatua skinny. Kahdella muulla on vielä käytössä edellisen kodin nimet, Svante ja Smulan, mutta Jeren pitää viettää niille kastajaiset joku päivä, jos nuo nimet ei meinaa pyöriä kielen päällä ketterästi. Kuulemma Piri ja Esso olisi hyviä nimiä... Öhms.

Jos nyt siis lyhyesti selitän marsuistani, kun Oinas on varsinkin saanut sekä positiivista että negatiivista huomiota virtuaalimaailmassa!

Kääretorttu Oinaanpoikanen, syntynyt 2011, baldwin -uros.
Oinas tuli meille puoliksi vahingossa, kun kaverilleni etsin kaljuja marsuja ja kekkasin kasvattajan, jolla oli myytävänä sellaisia. Marsuja tuli Helsinkiin kaksi, joista toinen jäi meille ja toinen meni kaverille naisiin. Oinas sitten oli meillä ihan tyytyväinen, kun sai huudella hoitomarsuille aidan yli, mutta naisten mennessä takaisin omaan kotiinsa alkoi Oinas tylsistyä. Ja koska Oinaan kaveri meni naisiin, muttei keksi mitä niille tekisi, niin piti alkaa metsästään jostain muualta Oinaalle ystävää. Onneksi vastauksia tuli ja saimme sitten pari skinnya Oinaan ystäviksi.

Svante ja Smulan ovat isä ja poika, molemmat skinnyja. Vanhempi on syntynyt vuonna 2009 ja nuorempi 2010. En ole vielä hirveän kauan heihin tutustunut, mutta non kesympiä ja rauhallisempia kuin Oinas. Käsittely sujuu ketterästi ja herrat on niin hölmön näköisiä, ettei niille voi kuin hymyillä. Ja bonuksena saatiin heidän mukanaan design-loota, josta otan parempia kuvia sitten, kun se löytää oikean paikkansa. Tarvitsee ensin sijoitella huonekaluja uudestaan, ja flunssan takia moinen projekti keskeytyi.



Meille tosiaan tuli hoidokiksi karvaisia marsuja, joista kasvoi semmonen idea, että mitäpä jos itsellekin? Ne oli semmosia yksinkertaisia viipottajia, ei mitenkään kauhean fiksuja eläimiä ja jutteli äänekkäästi. Taisin ihastua siihen niiden tapaan jutella toisilleen ja karjua minulle, kun halusivat lisää herkkuja. Harvemmat jyrsijät päästelee niin paljon ääniä, joten kun marsut korvat lepattaen kertoi juttujaan, niin olihan se aika hurmaavaa.

Marsujen elämäntehtävä on syödä, juoda, kakkia ja höpöttää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja niisson se saaliseläimen vietti aika juurtuneena, eli ne ei välttämättä ole mitään ihmisrakkaita ja sosiaalisia samalla tavalla kuin rohkeammat eläimet. Kyllä ne moikkailee, oppii tunnistamaan ja oppii vaatimaan asioita, mutta niitä ei välttämättä voi pyöritellä samalla tavalla sylissä kuin vaikka rottia. Riippuu toki kans marsusta, että miten sitä on pikkuisesta saakka kohdeltu, että kuinka paljon nauttii räpeltämisestä. Oinas tosiaan onneksi sai kavereita, kun sei sen kummemmin pidä lääpinnästä, niin se saa läheisyyttä nahkakumppaneiltansa. Siksi marsuja kannattaakin olla aina enemmän kuin yksi, kun ne ymmärtää paremmin toisiaan kuin kummallisia ihmisiä. Nuo skinnyt ja baldwinit erottaa toisistaan siitä, että skinnyilla on karvaa vielä päässä ja töppösissä, mutta baldwineilla on vain pari viiksikarvaa jäljellä.

Erona karvamarsuihin nämä kaljummat syö, juo ja kakkii enemmän. Karvattomuudessa ei ole muita haittapuolia kuin se, että täytyy syödä enemmän ja olla vilkkaampi aineenvaihdunta, kun pitää lämmittää itseään. Mutta hyvin kaljut marsut selviää ihan huoneenlämmössä, jos marsut taas asuisivat viileämmässä, niin joku spottivalo varmaan lämmittäisi sopivasti. Ja kun sanon, että kaljut kakkii paljon, niin ne kyllä ihan oikeasti kakkii varmaan painonsa verran vuorokaudessa :D Ensin alusena oli käytössä sanomalehdet, mutta niitä piti vaihtaa parin päivän välein kakkapissan kerääntyessä, eli vaihdoin puruun, joka imee paremmin. Siltikin siivousväli on tiheämpi mitä olisi karvamarsuilla, kun tosiaan käsittämätön määrä sitä skebeliä tulee. Ja ruokaa menee melkoisesti, mutta positiivisena puolena se, ettei tarvi niin tarkkaan vahtia miten paljon kaloreita näille syöttää, kun kuluttavat energiaa niin paljon. Hyvin voi heittää sekaan peruspelletin lisäksi jotain muuta, kunhan välttää väriaineita, sokeria ja mausteita. Meillä nyt talveksi saavat pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, että ihokin pysyy kimmoisampana.





Kaljujen marsujen kanssa kannattaa myös tarkkailla ihoa. Itse kerrostalossa asuvana huomaan, että niidenkin nahka kuivuu talvella siinä missä muillakin otuksilla ja itsellä, eli tarvitsevat rasvausta. Apteekista saa hajuttomia ja mauttomia rasvoja, itsellä on aqualania, sillä se sopii kans omalle iholleni tosi hyvin. Ja kaljuja marsuja kannattaa kylvettää, sillä iho tosiaan kerää likaa melkein paremmin kuin turkki, eli vaahtokylpyjä kannattaa järjestää välillä. Jos marsu sietää, niin hieroo hellästi pehmeällä kynsiharjalla likaa pois tai toinen vaihtoehto on ennen kylpyä rasvata marsu paksulla rasvalla ja sillä tavalla hieroa likaa veks. Ja sitten kylpyyn moisen jälkeen. Uskoisin, että öljyt toimii kans ihon kosteutukseen sekä lian poistamiseen. Kunhan muistaa, ettei hajustele marsuja kemikaaleilla.



Mutta ihan perusmarsuja nuo kaljutkin on paria poikkeusta lukuunottamatta. Jotkut sanoo, että saattavat olla vauhdikkaampia ja se varmaan liittyy siihen vilkkaaseen aineenvaihduntaan, marsukin ehkä sitten on vilkkaampi. Kunhan jaksaa usein siivota asumusta, pitää kupissa paljon ruokaa ja pitää ihon puhtaana sekä pehmeänä, niin siinä onkin perushoito. Meillon pellettinä altrominia, exceliä tai genesistä vaihtelevasti. Lisänä voi heittää sekaan mahdollisimman lisä- ja väriaineettomia kanien tai marsujen sekoituksia, sekä hetelmiä kuivattuna. Ja tietty sitten kans tuoretta rehua, joka voi olla lähes kaikkea muuta paitsi juureksia ja sitrushedelmiä. Nakujen kanssa ei tosiaan tarvi ihan niin tarkkaan vahtia linjoja, kun nei meinaa lihota, eli voi syöttää omenaa ja muita makeampia sekä lihottavampia rehuja. Meillä herkkuja on Punnitse & Säästä -kaupasta noudetut kuivatut hetelmät, ja omistaja sitten aina sortuu ostamaan suklaacashew -pähkinöitä sieltä vaikka olisi kuinka dieetillä, koska mums.



Alunperin suunnitelmissa oli, että Oinas menisi kans naisiin, mutta katsoo nyt. Itselle riittää vallan hyvin kolme vempulaa tänne mekkaloimaan, mutta jos joskus Oinaan aikuistuttua löytyy sille kaunis daami, niin lainaan kyllä mielelläni sitä lapsientekopuuhiin. Itselle ei varmaan tule naisia tänne, sillä vaatii pitkäjänteisyyttä kasvattaa karvattomia ja varsinkin baldwineja, että sukupuuhun tulee uutta verta koko ajan. Se tarvitsisi liikaa aikaa ja tilaa, joten me ollaan ihan lemmikkipuuhissa, ellei mieleni muutu muutaman vuoden päästä. ;o

Tämmöstä marsujuttua nyt. Jos jollain on jotain kysyttävää, niin saa toki kysyä. Eurosta vetoa, että jotain unohdin sanoa, mutta ehkä nyt kaikki melkein tietää mitä marsut on. Suukkoja kaljukoplalta, PUSMOI :*