Mauriaisia ja tsihau-eläimiä.

Random hansterikuva ennen sen pedikyyriä.

Urani eläinkauppiaana tuntuu olevan mahdottomuus, sillä kuppi meni nurin jälleen. Olen aikaisemmin ollut harjoitteluissa eläinkaupoissa, joista molemmat loppui mystisyyksiin. Nyt en edes kerennyt tehdä työsopimusta, kun tuli jo mystisyyksiä, joihin en voinut suhtautua ihan neutraalisti ja ottaa vaan kaikkea vastaan positiivisella asenteella. Oli vähän sellainen tilanne, että joko sanon takaisin ja pidän itsekunnioitukseni tai sitten vaan olen hiljaa ja jää iäksi kalvamaan se, että joku on vaan niin väärässä ja kehittelee ihan omat juttunsa. Koska valitsin ensimmäisen, niin pitää vissiin alkaa lähettelemään miljoonat työpaikkahakemukset. Sen verran olin tuohduksissa, että jo kirjauduin aikuislukion sivuille, jossa voi suorittaa netitse koko lukion ja tällä viikolla marssin työkkäriin, jos pääsisin jonnekin vammaiskursseille. Pidetään ne raudat tulessa!

Ylikasvanut reuhka, jota kasvatan, muttei jaksaisi, mitä sille tekisin?

Positiivisena asiana se, että olen nyt arkisin sitten muutaman tunnin työllistetty. Olen lastenhoitajana toverin luona sillä välin, kun se ahkeroi töissä. Työnkuvaan kuuluu lasten viihdyttäminen, niiden kanssa ulkoileminen ja ajattelin näyttää niille Helsingin kulttuuria. Lapset on 4kk:n ikäisiä tsihaun poikasia, eli ne on vielä hauskempia kuin ihmislapset. Ja siitä tulee mahdottoman hyvälle tuulelle, kun katsoo temmeltäviä koiranpoikasia. Olemme jo reissanneet vähän ratikalla sekä hienosti käytiin hakemassa kaikille passitkin eläinlääkärissä, vaikka pienet saikin melkein kankkuunsa pistoksia. Mutta selvisivät kuin reippaat tsihaut tästä koitoksesta.
Mutta on siis tosi mukavaa saada rytmiä arkeen, vaikka en päässytkään "oikeisiin töihin", joten mielelläni otin vastaan tämän lastenhoitamisen. Ja tulevaisuudessa sitten tutustutamme nämä vekarat ainaskin Ewokkiin, niin se saa itsensä kokoisia leikkikavereita!

Tsihau sanoo yök.

Positiivisuutta varjosti kuitenkin krapulatauti, joka iski. Nihkeä olo taisi iskeä Jereen ensin ja se kärvisteli silti töissä. Kuitenkin sen oli sitten pakko ottaa saikkua ja meikä otti kans, sillä edellisenä iltana oli ollut törkynen krapula ja se jatkui vielä aamulla. En tiedä mikä virus se voisi olla, mutta toivottavasti ei jää junnaamaan pitkäksi aikaa :x Teki mieli kyllä päästä aivohuuhteluun, vatsahuuhteluun ja suolihuuhteluun, sen verran hieno olo oli. Pääkipu, vatsakipu ja hyvä ettei vaippoja tarvinnut käyttää. Ja olkaa hyvä vaan tästäkin informaatiosta. Joskus olin joulun aikaan kolme viikkoa krapulassa äidin kanssa, vieläkään ei haisua mikä se tauti oli, mutta toivottavasti selviämme nyt vähemmällä. Isot kasat kaikkia vatsalääkkeitä, niin kai sitä elämän oli vähän pakko voittaa jossain vaiheessa.

Ja joulu on mielessä, kun yhtäkkiä on alkanut tulvimaan jouluasioita joka paikkaan. Kauppakeskuksissa on jouluvalot ja keskustassa liikkuessa sitä bongailee kaduiltakin ties mitä somisteita. En ole yhtään joulufiiliksissä, kun en osaa odotella sitä kuukautta etuajassa. Yleensä hoksaan joulun siinä vaiheessa, kun se on jo mennyt. Minulle joulu on se yksi päivä sekä se, että saa katsoa amerikkalaisia hömppäjouluelokuvia. Tänä vuonna en ole jouluna Suomessa ja selvitykseni mukaan Seoulissa on jouluhuvipuisto, niin sinne on ehdottomasti mentävä! Ja siellä on erilaisia tapoja jouluksi sekä uudeksi vuodeksi, yritetään noudattaa niitä paikallisten tyylillä. Uutena vuotena on tapana katsoa vuoden ensimmäinen auringonnousu kukkulan päältä ja sinne virtaa siis isot kasat ihmisiä tuijottelemaan. Kuulostaa hieman järkevämmältä kuin se, että ryyppää aivot pellolle lähikapakassa, niin kuin täällä Suomessa on tapana :D Laitoin jo aiemmin kuvia siitä, että miltä Seoulissa näyttää jouluna, mutta tässä vielä pari kuvaa lisää googlen kautta haeskeltuna:

Siellä on koko kaupunki aivan täynnä valoja, täytyy sitten ottaa piljoona kuvaa ja piljoona videota!

Tuntuu jotenkin ufolta, että reissu lähestyy, vaikka matkaa varatessa siihen oli vielä tosi kauan aikaa. En ole koskaan matkustanut kauas, korkeintaan kävässyt laivalla lähimaissa. Niin ja joskus ala-asteella luokkaretkellä käytiin bussin kanssa Norjan puolella. En tiedä kuinka iso kulttuurishokki iskee, mutta olettaisin nauttivani siitä, että pääsee kerrankin tutkimaan maailmaa. Ainoana huonona puolena se, että joutuu eroon kodistansa ja lemmikeistänsä, niitä alan kaipaamaan varmaan jo seuraavana päivänä. Pisin aika minkä olen ollut erossa lemmikeistäni on siinä vuorokauden verran, eli kaksi viikkoa tuntuu huisin pitkältä ajalta! Onneksi on kaikille hoitajia ja Jeren veli oletettavasti tulee tänne asustelemaan ja vahtimaan niitä, jotka ei hoitoon mene. Silti varmaan olen ikävissäni ja huolissani, vaikka kuinka tietäisi, että elukat on hyvässä hoidossa saamassa rakkautta.
Puhun asiasta ihan kuin äiti, joka on synnyttänyt lapsen ja pääsee ekaa kertaa tuulettumaan, mutta ei oikeastaan tiedä haluaisiko, mutta haluaa silti :D
... Pitäskö kuitenkin ostaa joku pieni valkoinen minikuusi tänne kotiin, että olisi jotain turhaa joulukrääsää?

Jouluhulinat on muutenkin alkaneet, kaikki yrittää miettiä täydellisiä lahjoja lähimmäisilleen ja vähemmän läheisille. Itse päätin, että marssin yhteen kauppaan ja ostan sieltä perheelleni lahjat: Eli menen Lushiin ja jokainen saa hyvää saippuaa tai muuta kivaa pakettiinsa. Ollaan kuitenkin aikuisia kaikki, eli emme törsää toistemme lahjoihin paljoa, mutta on kiva antaa yksi pieni yllätys jokaiselle. Uskoisin, että kenelle tahansa kelpaa hyvä saippua/shampoo/rasva, kun vaan vähän tietää kenelle on hankkimassa ja osaa ostaa oikeanlaisen. Itse voisin uida päivät pitkät Lushin saippuoissa (varsinkin karma-saippuassa), joten haluan jakaa tätä addiktiotani eteen päin.

Ei tässä mitään liian kummallista, olen ollut vähän laiska bloggaamaan, kun päivät menee samaa kaavaa. Ja jos ei mene, niin oletettavasti ne päivät on sellaisia, että olen nukkunut liikaa ja hengaan vaan tukka pystyssä pieriksissä. Pitäisi tänä viikonloppuna nähdä parasta toveria, joka saapui Irlannista Suomeen hetkeksi kyläilemään ja se toivottavasti on muikeaa! Ja suunnitelmissa on Luonnontieteellinen museo, eli pääsen taas ihastelemaan sikiöpurkkeja, jotka haluaisin kaikki omalle seinälleni.

Tässä siis vaan pari bonuskuvaa kärmeksestä, muurahaiskokoelmastani (tilasin ylihintaisilla postareilla Saksasta muurahaisia, koska minusta tulee Suomen paras muurahaiskasvattaja) ja MSI-paidastani:

Perse pystyssä ihastelen muurahaisten toimia, pitäisi vielä uskaltaa siirtää niitä isompiin lootiin, että yhdyskunnat kasvaa. On ne somia!

Siistein bändipaita.

Bob <3

PUSMOI ja koittakaa selvitä tästä synkästä syyskelistä, joka todennäköisesti jatkuu seuraavat 5kk :*