Musiikkivideon kuvauksia.

Otan hieman stressiä siitä, että jos ei ole mitään bloggailtavaa. Tai oikeastaan siitä, että en kuvaa mitään tekemisiäni. Olen jotenkin ollut vähän laiska kuvaamaan tai ainakin siinä, että jaksaisin laittaa kuvat koneelle saakka ja editoida niitä sopivan kokoisiksi. Vielä kun on iPuhelin, pokkari JA järkkäri, niin siinnon mukamas liikaa vaivaa tutkia ne kaikki läpi :D

Kerron kuitenkin nyt vaikka viimeisestä viikosta ja kaivelen niitä kuvia, mitkä löytyi iPuhelimestani!

Viime viikon sunnuntaina piti herätä ajoissa ja hiipiä pakkasessa Espooseen. Onneksi täältä menee ketterästi bussi Leppävaaraan saakka, mutta opinpa myös sen, että kun sieltä jatkaa eteen päin niin on olemassa Espoon keskus. Elin siinä luulossa, että Leppävaara on se keskus, kun siellä on iso Sello ja kaikenlaista tapahtumaa. Maantietoni on muutenkin ihan kamalan huono, mutta siinäpä sitten reissattiin tunnin matkan päähän kotoa, että voi mennä tutkimaan miten tehdään musavideoita! Jenlaynilla on siis tuloillaan musiikkivideo, ihka ensimmäinen sellainen, ja sitä kuvattiin silloin sunnuntaina salaisessa pommisuojassa.

Oikeastaan koko päivän olin tekemättä mitään, jossain vaiheessa vähän puuteroin Jereä, että se näyttää videossa komialta. Olin oikeastaan tyytyväinen siihen, että Jeren naama ei edes lähtenyt litomaan päivän mittaan, eli tein jotain oikein. On taktiikkalaji, että saa meikit pysymään. Kun Jere joutui vielä oikeasti soittamaan rumpuja, koska niitä ei voi soittaa vaan leikisti vaikka se paukutus ei kuulukaan videossa. Siellä oli kiskoja ja koko takahuone tuoksui kärähtäneiltä hiuksilta, hiusvahalta ja lakalta. Suurin osa ajasta meni kameroiden ja kiskojen säätämiseen, eli mitään kovin jännittävää ei tapahtunut. Toivon mukaan video on hienon näköinen editoinnin jälkeen ja bändi tyytyväinen. Tietty sitä pohdittiin naisten kesken, että mitä ME oltaisiin tehty eri tavalla ja miten ME oltaisiin se video ohjattu. Mutta kaikki tekijät oli ekakertalaisia, joten ohjausta ei oikein tapahtunut ja vissiin kaikki vedettiin vähän fiiliksellä. Peukut persauksissa kuitenkin, että hyvää kuvaa tuli. Ainakin bändiläiset parhaansa yritti.

Jeren silmämunat kiiluu muikean ilmeen kera.

Kun musiikkivideo julkaistaan, niin linkkaan sen blogissani, että kaikki kiinnostuneet voi kurkistella miltä näyttää!

Kuvauspäivän aikana iski savukepula, jolloin menin sitten kioskille hakemaan niitä lisää. Siellä oli sellainen jo aika kurttuinen täti myyjänä, joka kysyi papereita. Sitten ojensin sille passini ja se täti kiljahti kauhistuneena. Kysyin, että oliko passikuva mukamas niin huono, mutta se kuulemma vaan säikähti sitä, että olen jo "niiiiiin vanha!" Tässä vaiheessa sitä piti hetki miettiä, että olikohan se kohteliaisuus, että näytän niin paljon nuoremmalta mitä olen. Vai olikohan se loukkaus, että minulla on ikää kohta se 24 vuotta, eli olen jo toinen jalka haudassa? Tiedän, että näytän joskus aika kakaralta ja olen nuorekas ikäisekseni, mutta ei kukaan ole vielä kauhistellut.

Jere vietti synttäreitä keskiviikkona, enkä ollut silloin vielä ehtinyt hankkimaan sille lahjaa. Ja synttärit meni muutenkin vissiin aika huljakkaasti, kun oli tehtävänä 8-sivuinen essee, joten emme olleet ihan bilemeiningeissä. Jere täytti kuitenkin 25 vuotta, eli onnea armakselle! Sillä välin, kun se oli treeneissä, niin sain hullun inspiksen ja leivoin minttusuklaa-brownien sekä sen jälkeen vielä suklaakeksejä. Tein siis melkein synttärikakun ja se kelpasikin hyvin. Keksit oli rumia, mutta ihan hyvän makuisia ja ensimmäisen kerran maistoin omatekemää minttusuklaa-hässäkkää, kun yleensä olen vaan tehnyt sellaisen ja syöttänyt muille. Vaikka minttusuklaa ei ole suosikkejani (paitsi minttujäätelö suklaarouheella), niin oli aika hyvää! Valitettavasti lähes kaikki kuitenkin jäi minun syötäväksi, kun seuraavana päivänä Jere hilpaisi Lontooseen katsomaan pelimusiikkeja loppuviikoksi. Laitoin sen reppuun kyllä brownieta evääksi, mutta piti sitten jakaa naapureille myös herkkuja sekä ahmia itsensä satakiloiseksi viikonlopun aikana, ettei mene leivonnaiset hukkaan... Seuraavan kerran, kun saan kotivaimohulluuden, niin pitää varmistaa, että syöjiä on ainaski viisi!

Ekana iltana yksikseni huomasin, että tylsistyn ja olen selkeästi liian tottunut siihen, että on seuraa. Joten lakkasin varpaankynnet, pelasin Bulletstormia innolla, piirsin ja tein käsin Ewokille takin. Takki epäonnistui surkeasti, sillä kaksi täysin erilaista kangasta yhdessä ei vaan jousta samalla tavalla sekä ompelukone ei leikkinyt kanssani. No ainakin sain kulutettua sellaiseen turhuuteen pari tuntia ja oppi sen, että mikä taktiikka ei ainakaan toimi. Piirtäminenkään ei sujunut kovin hyvin, sillä en enää osaa, mutta uhkasin opetella joskus uudestaan. Kuitenkin oli pakko kuluttaa askarteluenergiaa johonkin.

Huomenna, eli sunnuntaina, hilpaisen hakemaan Jerelle synttärilahjuksia. Ja tänään teen avokadopastaa, josta on ollut paljon hehkutuksia sosiaalisessa mediassa. Armastan avokadoa, joten toivottavasti osaan kans tehdä siitä oikeaa ruokaa. Sushipaikkakin oli pyhäkkään päivän takia kiinni, eli pakko sitä on syödä jotain muutakin kuin vain leivonnaisia.

Tässä vielä iPuhelimen kuvien tyhjennystä, eli sattumanvaraisia kuvia viimeisen kuukauden ajalta:

Bubu suukotteli Jeren jalkaa.

Löysin tonttulakin ja sain Hildeltä rakkauden.

Aamuystävät.

Jeren k-pop tukka :D

Pinkies, pakko värjätä tukka tänään taas vaaleanpunaiseksi!

Helsinki, erittäin kiva paikka aina välillä.

Nyt PUSMOI ja koittakaa toverit pysyä kuivina näissä sateisissa syyskeleissä, juokaa paljon teetä ja olkaa ihanaksia :* Itse ajattelin viettää tämän päivän muhien kuumassa suihkussa ja haistellen Lushin saippuoita sekä katsoa sata jaksoa Bonesia.

PS. Ostin Halloweeniksi puoli litraa nestemäistä lateksia, jota en ole vielä edes avannut. Missasin koko naamiaisjuhlan, mutta olisko jollain ehdotuksia, että mitä ällöttävän ihkua keksisin meikkiteemaksi, kun on nyt mahdollisuus tehdä hieman efektiä sekä erilaista pintaa nassuun?