Sivut

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

En osaa.

Youtubessa kiertää tagi, jonka otsikkona on
"Beauty things I suck at!" 
Ajattelin, että jos bloggaisin aiheesta, kun jotkut ihmiset elelee siinä harhaluulossa, että osaisin meikata tai osaisin jotakin :D Laitan sekaan jotain kuvia (osa jo nähtyjä), joissa ilmenee ehkä kenties on jotain asiaan liittyvää.

1. Ripsiväri.
Kun olen keksinyt vihdoinkin erilaiset taktiikat siihen, että miten saan ripseni pysymään taivutettuina ja kivoina, niin en silti osaa vielä olla sotkematta ripsivärin kanssa. Yleensä huitaisen yläluomelle sitä ripsiväriä siinä rytäkässä, sitten pitää pyyhkiä ja korjata luomivärejä. Joskus löydän ripsiväriä jopa nenästäni tai käsistäni. Alaripsistä ei edes puhuta, en yleensä edes laita alaripsiin ripsiväriä, koska se vaatii sitten koko silmäpussin uudelleen meikkauksen... Joskus käytän vedenkestävää eyelineria alaripsissä, kun sitä on helpompi tuikkaista ripsiin sohimatta sitten silmäpusseja pitkin.

2. Naaman peseminen.
Joskus on sitä mieltä, että se on vaan tylsää, joten menen nukkumaan meikit naamassa. Usein se ei kamalasti haittaa, kun naamassa on hengittäviä tuotteita, mutta jos on jotain paksumpaa, niin pitäisi ehdottomasti pestä se naama. Sitten ihmettelen, että mistä niitä tukkoisia huokosia tulee ja ohois, kun naama näyttää kehnolle. Kun pesen naamaa ja rasvaan sitä, niin teen sen usein pitkän kaavan kautta ja fiilistellen. Minulla on niin kuin viha-rakkaus-suhde sen naaman pesemiseen ja rasvaamiseen, kun sitä teen niin son mieluisaa, mutta pitäisi tehdä se joka jeesuksen kerta ennen kuin menee petiin. Aamulla se on paljon kivempaa kuin uneliaana illalla.

 photo heksaamu_zps86404c3e.jpg
Eilisetmeikitnaamassa-huomenta.

3. Hopeinen, harmaa, sininen ja vihreä.
En vaan jostain syystä käytä ikinä mitään hopeista tai harmaata luomissani (tai no huulissakaan tai missäänkään). Minulla tulee sellaisista mieleen aina nämä glamour-beibet, joille tehdään meikki, jossa ei ole mitään sävyjä ja minusta se ei sovi kenellekään. Uskon, että hopeiset ja harmaat sävyt on ehkä ihan hyviä, mutta ainoa mihin kosken on sellainen lähes valkoinen hopea ja siihenkin ehkä kerran vuodessa. Ja harmaan voi hyvin korvata mustalla, koska harmaa tuntuu vaan tosi turhalle sävylle. Harmaa ja hopeinen kuuluu minusta vain hiuksiin.
Sinistä olen kammoksunut koko pienen ikäni meikeissä (enkä muutenkaan tykkää perussinisestä missään), mutta rakastan turkoosia värinä, niin ihan hissukseen olen alkanut yrittää luoda meille sinisen kanssa jonkinlaista suhdetta meikkauksessakin. Sain lahjaksi sinistä geelilineria ja kun sitä laitoin, niin ei tapahtunut mitään maata järisyttävän kamalaa edes!
Ja koska silmäni ovat vihreät se vihreä on jäänyt meikkauksesta ihan jonnekin kauaspois, vaikka limenvihreä on kans yksi mahdottoman hieno väri! Pitääkin ottaa joku kerta asiakseen, että tutustuu näihin vieraisiin väreihin ja suhtautuu avoimesti meikkisudin vedellessä luomelle näitä välteltyjä sävyjä.

 photo naamojen_zpsa844792a.jpg

4. Mineraalimeikit.
Näitä jaksetaan hehkuttaa, että kyllä ne peittää koko naaman ja on kans hyvät aineet silmäpussien peittämiseen blablabla. Minä en vaan todellakaan osaa enkä jaksa laittaa koko naamaa mineraalimeikeillä. Tuntuu kans väärälle, että joku peitevoide on puuterimaista, vaikka kuulemma se toimii. Ja jos laitan mineraalimeikkiä, niin se ei todellakaan peitä niin hyvin mitä ihmiset luulee. Käytän mineraalimeikkiä puuterina sen jo alla olevan pohjan päälle, mutta todella harvoin sellaisenaan. Ainoa merkki mitä voin käyttää sellaisenaan on Meow Cosmetics ja siitä se peittävin meikki, koska se jopa toimii lähes niin hyvin mitä väitetään. Muut merkit peruspeittävyyksineen ei vaan ole meikän juttu, ellen halua olla ihan au natural. Ja sekin, että mineraalimeikkaamiseen menee aikaa, kun pitää kerrostaa, pyörittää, kerrostaa, huiskia, pyörittää... Phuh!

5. Kynsien lakkaaminen.
Joskus jaksan tehdä hauskat ja sievät kynnet, mutta oikeasti se lakkaaminen näyttää ensiksi siltä, että joku 3-vuotias olisi lakannut kynsiä. Jos itselleni lakkaan, niin vetelen vaan sen pohjavärin miten sattuu ja sitten on kaikki sormet siinä lakassa. Ja en jaksa useinkaan ajatella kynsinauhojen tökkimisiä tai mitään muutakaan. Jos taas jollekin muulle tekisin kynnet, niin jaksaisin keskittyä ja lakata nätisti, omalla kohdalla ei vaan viitsi! Ja sitten kun olen lakannut koko sormet pitkin poikin, niin korjaan vaan kynsilakanpoistoaineella tai sitten odottelen, että ne ylimääräiset irtoilee suihkussa. On kiva nähdä kauniisti lakattuja kynsiä, mutta olen itse hätähousu, jolle se ei ole ihan nyt niin justiinsa.
Ja kynsien koristeleminen on kivaa, jos se onnistuu. Mutta olen kans tomerasti vältellyt leimalakkaamista, koska minusta se ei ole niin huisia koristelua, kun se vaan lätkästään kynnen päälle. Yritän sitten manuaalisesti somistella ja siitähän ei tule mitään, mutta ainakin voin sanoa, että ihan itse tein :D Pitäisi tutustua vaikka akryylimaaleihin paremmin, jotta ei tarvitsisi kynsilakalla maalata kynsilakan päälle. Se on vaan hullun hommaa.

6. Hiukset.
En laita hiuksiani, tai siis, laitan ne huonosti ja nopeasti. Pitkällä tukalla oli ketterää, kun ylikasvaneen otsatukan kiepautin vaikka rockabilly-tötterölle tai muuten rullalle, sitten muu tukka pöyhkeälle ponnarille. Lyhyen tukan kanssa jaksan phöönata ja alla kenties muotovaahtoa, jos pitää näyttää vielä järkevämmälle, niin laitan vähän vahaa. Mutta en ole koskaan ollut sellainen hiustenlaittaja, että jaksaisin pidempää tukkaa kihartaa tai tehdä kampauksia. Teen todella mielelläni muille, mutta en itselleni. Tykkään leikata ja värjätä muiden hiuksia, laittaa niitä ja räplätä niitä, mutta kun en näe omaan takaraivooni, niin en innostu niin paljoa omasta tukastani. Tällä hetkellä tukka on reuhka, joka on lyhyt, muttei tarpeeksi lyhyt ollakseen siisti. Tilasin hätävaraksi klipsipidennyksiä, jotka värjään sitten mieluisiksi ja täten saan sitten tehtyä hätäponnaria, kun tuntuu, että joka päivä on bad hair day :D Käyn kampaajalla ehkä kerran kahdessa vuodessa, jos silloinkaan. Viimeisimmät leikkuut on olleet ne, kun partneri vetäisi tukkani lyhyeksi, ajelin sivusiilin ja olen ohennellut kehnosti vessan peilin ääressä päällystukkaani.

 photo hekennaama_zps87140cab.jpg

7. Alaluomen rajaaminen mustalla/tummalla.
Joskus näkee, kun joku on siististi laittanut mustalla rajaukset myös alaluomelle. Minulla se ei vaan ole mahdollista. Ensinnäkin mietin, että se ei vaan sovi. Toisekseen lähes joka kerta, kun yritän pitää jotain tummaa väriä alaluomessa rajauksena, niin jompi kumpi silmistäni alkaa vuotamaan vettä litroittain. En edes ole tökkinyt silmiin, mutta ne tietää, että milloin on rajauksia jotka voi sotkea. Käytän mustaa kajalia ainoastaan silloin, kun blurraan sen ympäriinsä smokey eyes -tyylillä, mutta en osaisi käyttää mitään siistejä ja tarkasti tehtyjä alarajauksia. Joskus harvoin, kun rajaan mustalla sen ns. vesirajan, niin olo saattaa olla viehättävä, mutta silti omituinen. Ja ehkä sitä villissä nuoruudessa tuli käytettyä jopa hieman liikaa sitä mustaa kajalia, niin nyt sitä kiertelee kuin kissa kuumaa puuroa. Mutta olen ratkaissut asian sillä, että yläluomelle onneksi voi laittaa sitten turhan paljon rajauksia!

 photo mustaherukka.jpg

8. Värikkäät luomivärit.
Rakastan. Siis ihan oikeasti. Mutta minulla on vähän laiskat silmät, eli liikkuvalla luomella ei ole paljoakaan tilaa laittaa erilaisia värejä. Ja jos vielä haluaa rajata silmiä vähän, niin tilaa jää vielä vähemmän. Näen paljon hienoja väriyhdistelmiä, notta esmes liikkuvalla luomella on vihreää ja luomivaossa violettia, mutta minun silmissä se ei vaan näy! Pitäisi kulkea silmät kiinni, että kaikki huomaisi kuinka värikäs olen. Käytän siis värikkäitä luomivärejä, mutta silmäni eivät käy siihen kovinkaan hyvin. Ja sitten kun haluan, että värit näkyy, niin ne täytyy vetää ilmekarvoihin saakka räikeinä, jolloin tulee sellainen hilpeä pelle-efekti. Olen niin kateellinen ihmisille, joilla on paljon tilaa silmissä tehdä kaikkea huisin hienoa! Sanon siis, että tykkään värikkäistä luomiväreistä, mutta en vaan tule toimeen niiden kanssa niin hyvin kuin haluaisin.

 photo paasiaiskokonais.jpg

9. Muiden meikkaaminen.
Oman naamansa tuntee ja voi tuikkia meikkejä railakkaasti, mutta vieraat naamat on todella haastavia. Ensin pitää arvioida, että minkä mallinen naama on ja millaiset silmät tyypillä on. Sitten pitää soveltaa niitä kaikkia varjostuksia toisen naamalle sopiviksi. Jännitän myös muita meikatessa, että meneekö nyt hyvin ja onnistuuko. Ainoa toinen naama mikä on helppo meikata on partnerin naama, kun sen on meikannut niin useasti, että se on tuttu. Vaikka ensimmäiset kerrat senkin kanssa oli aika tuskallista, kun partneri ei ollut tottunut ja sen silmät lähti karkuun, sekä piti löytää ne tuotteet mitkä on helppo laittaa räpsiviä silmiä liki jne. Nyt meillä on jo tyyli hallussa! Pitäisi varmaan enemmän meikata muita ja sellaisissa tilanteissa, ettei haittaa vaikka joutuu korjailemaankin, että oppisi tekemään sen rennosti ja saisi vähän näppäryyttä.

 photo jerekomeuks_zps0dc4b686.jpg

10. Vaaleat huulipunat.
Olen itse vaalea ja haluaisin käyttää joskus vaaleita huulipunia. Olen ostanutkin todella vaaleanpunaisia huulipunia sekä nuden värisiä, notta ehkä ne sopisi joskus meikkiini todella upeasti. Mutta en tiedä eikö ne vaan sovi vai olenko tottunut siihen, että minun huulet on luonnostaan jo aika punaiset. Eli jos laitan päälle vaaleampaa sävyä, niin tulee tosi pelle olo ja lopulta yleensä en kestä sitä pelleä oloa ja vaihdan sävyn tummempaan. Enkä nyt puhu valkoisista huulista, vaan vaaleista. En tiedä mikä siinä on, mutta en ole koskaan oikein saanut itseäni joko tottumaan tai oppimaan niiden käyttöä. Olen joskus käyttänyt nudea huulipunaa, mutta rämplään lopulta eri sävyillä vaikka kuinka ja kauan, että se ihan melkein vaan saattaa kenties mahdollisesti toimia naamassani. Näen paljon ihmisiä, jotka on vaaleita ja niille sopii sellaiset oikein kivat hennot sävyt, mutta en tiedä mikä minussa on vikana! Olisi varsin kiva kehdata laittaa tummien silmien kanssa sitten vaaleaa väriä huuliin, mutta joku asia minussa estää sen. Tai jos sen teen, niin pakko se on hetken päästä korjata tummemmaksi.

 photo kim4.jpg

11. Ilmekarvat.
En tiedä mikä siinä on, kun tukkani on luonnostaan tummanruskea, mutta ilmekarvani kasvavat sen verran harvassa, ettei ne ole tummat ollenkaan. Haluaisin tummat ja paksut kulmat, jotka olisi korkealla. Mutta ne onkin vaaleat ja matalalla. Ainoa keino saada hyvät olisi ajella ne ja piirtää ne, mutta en jaksaisi joka aamu niitä maalata. Ja jos niitä ei maalaa, niin sitten näyttääkin ufolle. Olen värjännyt, pitänyt paksumpina, pitänyt ohuempina, kokeillut erilaisia taktiikoita, mutta ne ei koskaan ole luonnostaan kivat! Ne tarvitsee aina meikkiä, että ne on jollain tavalla siedettävät. Ja sekin, että joskus ei vaan osaa edes meikata niitä kivoiksi. On bad hair day, bad face day, bad eyebrow day...

12. Oikeaoppisuus.
Jokaiselle meikille ja asialle on välineensä ja tuotteensa. En todellakaan noudata tätä. Teen usein meikin tasan yhdellä sudilla ja se on siinä. Ja naamameikkaukseen on ties mitä välineitä, omistan niitä muutamia, mutta kuitenkin käytän usein käsiäni siihen läträämiseen. Joskus toki sutejakin, mutta en edes pidä sitä niin tarkkana mitä sutia käyttää mihinkin. Ja sekin vielä, että olen laiska pesemään pensseleitäni, niin johan olisi tiskattavaa, kun käyttäisin niitä kaikkia joka kerta ja joka meikissä... Ja se ettei saisi sotkea huulimeikkejä ja silmämeikkejä keskenään -> rikon tätä sääntöä turhan usein. Jos silmän liki uskaltaa laittaa, niin kai sitä nyt saa syödäkin? On ties mitä taikasieniä, että saa tosi upean ihon aikaiseksi, mutta meikä vetelee ihan fiilispohjalta. On kans tiettyjä järjestyksiä vaikka silmämeikkiä tehdessä, mutta pffft. Minulta kysytään välillä, että miten tehdään joku asia ja vastaan, etten todellakaan tiedä, kun teen sen itse ihan väärin :D

Tässä oli nyt tämmönen tägi. Jaan tämän kaikille niille, jotka vaan haluaa tehdä. Meinasin kuvata ensteksi videon aiheesta, mutta armas pokkarini on tällä hetkellä Tokiossa lainassa partnerin veljellä. Mutta ehkä tämä toimii tekstinäkin.

Mutta vaikka en osaa ja kukaan ei ole täydellinen, on joitakin asioita mistä ei vaan tykkää ja joitakin mitä ei edes halua opetella, niin yritetään kaikki silti olla ihkuja!

Hyvää kevättä, tällein lumisateisesta Helsingistä, PUSMOI :*

5 kommenttia:

  1. Mi-mi-millääää oot tehnyt tommoset ihanat kikkarat tossa hiustenlaitto-kuvassa?!?!? HALUAN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoristusraudalla! Menee joku 5min laittaa tuommosia. Ja kunhan on sellainen pyöreä, jolla voi kihartaakin, niin saa tehtyä helposti :)

      Poista
    2. yh, miksen osaa. Mul on semmonen minisuoristin, millä saa tehtyy kyl kiharoita, mut niistä tulee aina liian tiukkoja ja iha nkorkkiruuvvia. Täytyy alkaa harjotteleen....

      Poista
  2. Mä oon kuullu, et jos nukkuu meikit naamassa, iho vanhenee aina kahdella päivällä sen yön aikana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin se on seuraavana aamuna noin 3 vuotta vanhemman näköinen... :D

      Poista