Sivut

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulun lapset.

Kävi vähän ihmeellisesti, että vaikka joka vuosi tietää joulun ja synttäreiden lähestyvän, niin ne silti yllättää. En tiedä mikä siinä on, mutta yksi syy lienee se, että viimeiset kolme päivää on ollut jotenkin... En nyt sanoisi ihan täysin euforiassa, mutta ei kovinkaan kaukana siitä.

Jere tuli pitkästä aikaa kylään ja oli täällä muutaman päivän. Nukahdin pari kertaa siihen, kun makasin Jeren kainalossa ja se soitatti hempeää jazzia sekä sateen ääniä sekä takkatulen ääniä. Simahdin vaan autuaasti ja toinen sitten viekussa jatkoi musan soittamista samalla, kun röhkin sikiunessa. Ja tänään me herättiin klo 12, mutta käännettiin kylkeä ja lopulta piti kömpiä ylös kahdelta. Se oli vähän huono juttu, mutta toisaalta en muista milloin olisin nukkunut noin hyvin ja noin pitkiä yöunia. Ja katsottiin miehisiä elokuvia ja muutenkin nautin olostani suunnattomasti.

Viime perjantaina tuli viestiä, että rotat pääsisi kyydillä Helsinkiin saakka. Lauantaina aamulla sitten aikaisin piti olla Pasilan asemalla ottamassa vauvoja kyytiin, kun ne olivat tulleet autolla messukeskukseen saakka, kun joku flikka meni koiranäyttelyyn. Olisi tehnyt itsekin mieli mennä katsomaan sinne ne koiratanssit, mutta jätin kuitenkin väliin, koska ei viitsinyt rottien kanssa jäädä sinne pyörimään. Oli kyllä vähän mystistä, kun oikeastaan kohteliaisuus-syistä kysyin, että voinko jotenkin vähän korvata sitä, että tyttö toi rotat samalla kyydillä Helsinkiin, kun meni messariin. Sitten töräytti, että haluaisi 20e siitä. Vähän leuka kävi maassa, että ohops kylläpä on vissiin vaivalloista laittaa kaksi rotanpoikasta autoon mukaan, kun on muutenkin ajamassa ohi. Noooo, siinä vaiheessa piti vaan kakoa, notta "oke" ja maksoin tänään sitten tuosta ylihintaisesta kyydistä sen mitä vaadittiin. Tällein välipointtina, etten itse pyytäisi tuollaisesta mitään hintaa, jos olisin muutenkin menossa ja jos joku haluaisi jotain maksaa, niin pyytäisin ehkä suklaalevyn tai limukkapullon :P Mut rotat kuitenkin saapui turvallisesti ja on ne hintansa väärti!

Pullaposki on Jeren nimikkorotta, en ole keksinyt niille vielä oikeita nimiä. Pullaposkella on vaan isommat posket ja on muutenkin pyöreämpi, sekä paljon ujompi. Se kuitenkin alkaa jo tottua hajuuni ja tuntee olonsa kohtuullisen turvalliseksi seurassani. Muuten maailma vielä jännittää, mutta kyllä se siitä. Vauvat on aina vähän ujoja ja palasaippuoita, mutta nuo on kyllä käsiteltyjä ja ihania ystäviä.

Pullaposki vähän sohvalta yritti tulla hihaan pakoon sekä hyppi syliinkin pari kertaa, koska oli hieman jännittävää olla ilman Hekeä sohvalla vain siskon seurassa:

Photobucket

Photobucket


Siloposki rohkeasti moikkasi kissaakin ja tutkisteli sohvaa. Oli kyllä vähän korvat höröllä, kun kamera räpsyi ja nenä tutisi, kun oli hassuja hajuja:

Photobucket

Photobucket

Ensimmäiset kuvat siis vauvoista, ei mahtiotoksia, mutta kaikki nyt saa tietää miltä tytöt näyttää. Ne on mahdottoman kauniita ja voisin katsella niitä tuntikausia. Ne nukkuvat usein orrella päällekkäin eivätkä ole tainneet kuin kerran nukkua mökissä. Kai se on hauskempaa nukkua korkealla ja tarkkailla maailmaa, onhan täällä koira ja kaksi kissaa mitä toljottaa. Niin ja yksi Heke, joka laittaa huulia kaltereiden välistä pussatakseen. :D Ja kotoisa ääni, kun ne juo juomapullosta ja kotoisa olo myös, kun ne mönkii hihassa. Olen iloinen siitä, että uskaltauduin ottamaan rottia, vaikka viime kerralla kävikin tukkurottien kanssa huonosti. Mutta kaipasin niin kovasti vaan tommosia pieniä karvapalloja elämääni, koska rotat on parhautta. Kesällä täytyy vielä vähän tökkiä suksisauvalla ympäriinsä, että saiskohan Saksasta poskipussirottia, koska siinäpähän olisi minulle projekti, jonka kanssa säätäisin vuosikausia!

Koska olen nyt nukkunut autuaasti, niin ajattelin huomenna olla hereillä. Näen isäpappaa ja sitten voisin suunnitella viimeiset lahjaostokset. Olisi pari juttua vielä mielessä. Ja synttärit on kahden päivän päästä, joka järkyttää vähän, koska muistan aina olevani 16v. Niin se aika menee, mutta jostain syystä en taida kasvaa enempää, vaikka ikää tulee lisää. Ajattelin, jos synttärinä menisi syömään sushia tai tekisi jotain muuta mukavaa, mutta näkee sitten. Isäpappa haluaa ostaa jonkun synttärilahjan ja kai me mennään hakemaan PS3 sitten jossain vaiheessa, että pääsen pelaamaan kuin kunnon nörtti. Ei siinä, olen haaveksinut siitä vekottimesta jo vaikka kuinka kauan :))) Ja keskiviikkona uhkasin myös herätä, koska inspiroituneena bussikammon osittaisesta voittamisesta voisi mennä jättimäiselle kirppikselle tekemään pari löytöä. Siellä on viikonloppuisin ruuhkaa, mutta keskiviikkona saattaisi olla sopivan väljää ja saattaisi löytääkin jotain oikein mukavaa.

Juhlimme myös keskiviikkona sitten sitä, että koira pääsee taas pitkille lenkeille \o/ Sen flunssa parantuu hyvin ja on jo vähän energiaa pullollaan, kun joutunut pian viikon olemaan levossa. Mutta hysteerisenä omistajana en ole uskaltanut vielä lenkittää kunnolla, koska se kuulosti niin pahalta se yskiminen. Mutta nietosjuhlat alkavat siis kans tällä viikolla, toppahousut jalkaan ja sitten voi rämpiä hyvin.

Mikäs tässä joulua odotellessa. Voisi vaikka ostaa valkoisen muovikuusen ja ripustaa siihen konvehteja. Saattaa olla, että kuusi sitten kaljuuntuu mystisesti, mutta ei kai siinä mitään. Olishan se jotenkin jouluista, mutten vielä tiedä jaksaako tehdä kotiin sen suuremmin mitään jouluhommia. Jos opettelen tekemään vaikka perunalaatikon, niin sitten olen jo aika joulutonttunen.

Mutta tästä on hyvä jatkaa eteen päin, toivottavasti tämäkin viikko sujuu hyvin ja olisi sopivasti äksöniä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti