Mitä kuuluu koirille? + Pikkasen muutakin.

Pienet kuulumiset: Olen tänään ollut aika kyllästynyt ja ollut kans pihalla paljon. Ollaan seikkailtu Ewokin kanssa mm. nurmikoilla piknikkiä viettäen ja leluilla leikkien. Ja sitten myös Bisse on ollut mukanamme, kun ollaan ihan lenkkeilty. Kuitenkaan ei ihan siltikään ole ollut hauskaa, kun on ollut turha päivä muuten. Pyöräilin pari kilsaa, kun ajattelin opetella pyöräileen, mutta tuo pyörä on kamala ajaa :D Täytyy vissiin säätää tankoa ja satulaa, sekä laittaa vaihteet kuntoon...

Mutta niin, ajattelin nyt sitten ihan syvällisemmin esitellä koirani, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Tiivistän niiden elämäntarinaa, seikkailuja ja ruokavaliota sellaiseen sopivaan mittaan, etten jaarittele miljoonan sanan verran.


Anubis Hirvasvuopio, eli Bisse, seropi-narttu 9v.

Bisse tuli meille vähän niin kuin vahingossa. Oltiin käymässä äidinäidin hautajaisissa keväällä ja siellä oli kaksviikkoisia koiranpentuja. Ne oli vasta sellaisia karhun näköisiä pienillä makaronijaloilla, kaikki varattuja. Oli pihasta lähtenyt koira seikkailulle ja palatessaan sitten tuliaisena toi sikiäneen mahansa ja sitten lopulta pentukasan.

Mentiin loppukesästä/syksyllä uudestaan käymään, jolloin oli vielä kaikki koirat paikalla. Istuttiin portailla äidin kanssa ja mietittiin, että pitäskö ottaa yksi mukaan Helsinkiin. Pyysin sitten äidin veljeltä nätisti, että saisko viedä tuon ainoan töpöhäntäisen, ainoan pystykorvaisen ja ainoan melkein kokonaan mustan mukani. Sain luvan, joten me kiikutettiin semmonen pikkuvanha koiratyttö junalla Helsinkiin. Bisse oppi sisäsiistiksi pissimällä kaksi kertaa sisälle, jonka jälkeen ainoat pissat on olleet jotain hulinapissoja jne. Oli siinä siis puolensa, että otti pihakoiran, joka sattumalta kuvitteli sisätilojen olevan upea asia ja ulkotilojen pissapaikka c:



Bisse oli usean vuoden lähes kokonaan äidin vastuulla, vein toki sitä lenkille sun muuta, mutta koska olin varhaisteini Bissen meille tullessa, niin äiti otti tavallaan sen automaattisesti "itselleen". Kun äiti alkoi menemään huonompaan kuntoon, niin otin vastuuta koirasta enemmän ja taas enemmän, jonka jälkeen Bisse onkin nyt sitten minun perintökoirani. Ja mystisesti myös Bisse laihtui viitisen kiloa, kun aloin siitä huolehtimaan, kun se sai jopa ihan koiranruokaa... Äiti varmaan oli edellisen koiran lopettamisen takia vähän höpelö Bissen kanssa ja lelli piloille, koska tunsi morkkista siitä lopettamisesta. Bisse oli meidän ensimmäinen sekarotuinen, kun äiti oli harrastanut rotikoita aikaisemmin.

Nyt Bisse täyttää tässä kuussa 9 vuotta. Se on sellainen rouvaskoira, joka kyllä kaahaa ja leikkii niin ankarasti, ettei siitä aina uskoisi sen olevan jo hieman varttuneempi. Sen sisällä elää sellainen ikuinen lapsi. Bisse nauttii sängyssä ja sohvilla muhimisesta, hyvästä ruoasta ja nietoksista. Talvisin se uiskentelee hangessa kuin mikäkin karvainen hauki ja sitten kaahaa edelleen kovin vikkelään puistoissa. Sukupuusta tiedetään vain se, että emänemä oli labbis. Loput onkin sitten suuri arvoitus, jotkut ovat veikanneet porokoiraa ja jotkut kelpietä.

Luonteeltaan Bisse on erittäin pehmeä ja häseltäjä, jos on vieraita tilanteita. Ollaan kuitenkin karaistuttu asiassa jonkin verran, kun otin asiakseni totuttaa sitä elämän menoihin. Vaikka aikuisiällä se vasta sai kokemuksia eri asioista, niin kohtuullisen hyvin se on suhtautunut niihin. Bisse mekastaa juostessaan ja huutelee ovikellolle tai jos joku tulee ovesta, mutta muuten ääniskaalaan kuuluu lähinnä kaikkea muminasta oopperalaulantaan. Se on puheliain koira mitä tiedän enkä ole ainoa, joka on niin todennut :D





Bisse on minun armas pölhö, jonka kanssa me joskus jaetaan jopa joku aivoyhteys. Nukutaan usein saman peiton alla ja mumistaan. Se on vaan mahdottoman rakas, vaikka joku voisi sanoa sitä kans maailman nössöimmäksi ja idiooteimmaksi, mutta minulle se on vaan... ihana :)



Zelina vom Bolonkastern, eli Ewok, tsvetnaya bolonka, reilu 7kk.

Ewok oli vähän niin kuin osittain vahinko. Oltiin puhuttu Jeren kanssa, että joku pieni kiva koira olisi mukava Bisselle seuraksi loppuvuodesta. Jostain syystä sitten meille tulikin jo talvella kiva pieni koira... Ja vähän liiankin pieni, oli kyllä totuttelemista.

Luin netistä tästä rodusta ja huomasin, että siinä on samaa meidän Bissen kanssa. Siis sellainen pehmeys ja helppous, jonka joku toinen taas voisi tulkita hankaluudeksi. Bolonkat on tehty ihmisiä varten ja ne onkin suomennettuna sylikoiria. Kyllä Ewok sylissäkin viihtyy, mutta kyllä sen pehmonallen ulkomuodon alla asuu ihan oikea koirakin.

Menin tutustumaan rotuun erään melkein naapurin luokse, istuin lattialla 3h kahden aikuisen ja Ewokin seurassa. Ewok oli tullut tälle leidille omaksi, mutta sen tiineenä oleva narttu ei hyväksynyt vanhempaa pentua, joten Ewok sai siltä nenilleen. Uteliaisuuttani kävin katsomassa, että millaisista koirista on ihan oikeasti kyse. Ei ollut välttämättä tarkoituksena hankkia vielä toista koiraa, vaikka kyllähän sen tietää, kun ajattelee päässään "menen vaan katsomaan"... :D Ihastuin varsinkin toisen vanhemman koiran leppoisaan luonteeseen, joka kumosi kaikki käsitykset kamalista lamppuharjoista ja hulisevista pikkuräksyistä. Ei mennyt kuin pari päivää, niin Jeren kanssa mentiin sitten adoptoimaan Ewok.





Ewok oleskeli viikon aika hissukseen, mietin, että onko se tosiaan olevinaan niin rauhallinen ja ujo. Mutta höpsis, sitten kun se hoksasi ettei sitä täällä jakseta kovinkaan sorsia, niin se puhkesi kukkaan -> alkoi olemaan pentu. Oli ihanaa kuulla ensimmäisen kerran, kun se piti ääntä ja sitten roikkui tukassani pörisemässä. Oli kiva huomata, että se pystyi rentoutumaan ja olemaan oma itsensä. Pentuvaihetta ei kuitenkaan edes ollut kauan jäljellä, kun Ewok oli jo 4kk ikäinen tullessaan Saksasta Suomeen ja sitten meille. Bisse ensin ihmetteli, että mikä tuo tuollainen orava on, joka änkee samalle ruokakupille, mutta hyväksyi tenavan nopeasti.

Nyt Ewok alkaa olemaan jo hissukseen nuori nainen. Vielä sille ei ole tullut ensimmäisiä juoksuja, mutta niitä odotellessa. Se tuskin enää kasvaa oikeastaan ollenkaan ja paino huitelee ehkä siinä ~3kg tai vähän alle. En ole punninnut, ihan vaan näppituntumalla arvioin. On siis pienen pieni, vaikka itse olenkin jo tottunut siihen ja tuntuu lähes normaalille, että se on niin pikkanen. Luonteeltaan Ewok on pehmeä ja suostuteltavissa, vaikka edelleen on sitä pentumaisuutta sen verran, ettei aina ehdi kuunnella. On todella ihmisrakas ja haluaisi moikata kaikkia ihmisiä, myös meluavia lapsia. Jos lapset leikkii pihalla, niin olisi kamala hinku mennä sinne sekaan suukottelemaan ja juoksemaan ympyrää.





Ewok on myös ahne, josta on hyötyä sekä haittaa. Haittana se, että jos hajamielinen omistaja jättää lattialle roskapussin, niin sieltä kaivetaan currykastikkeen jämät ja kakitaan sitten beessiä kakkaa. Ja positiivisena asiana se, ettei tarvi kamalasti miettiä millä motivoida. Ewok seuraa pihalla perässä tai vähän matkan päässä, jos täällä ei olisi autoja tai muita koiria (joita Ewok voi säikkyä), niin mentäisiin aina alasti (ilman hihnaa) pihalla. Ewok ei räksytä ja on pihalla lähes mykkä, ellei sen kanssa ala leikkimään. Se on oppinut jo vähän juttelemaan takaisin, eli valittaa välillä minulle maailman pahuuksista. Haukahtelee silloin ihmeellistä kiekumista, jos en tarpeeksi nopsaan ehdi laittaa ruokalautastansa lattialle. :D

Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että melkein vuotta etuajassa otinkin Bisselle kaverin. Tuntuu kuin Ewok olisi ollut täällä aina, vaikka eihän me olla sen kanssa mukamas edes kovin kauan tunnettu. Kuitenkin se luottaa minuun 98% ja minä siihen, on sellainen hyvä aivojen aaltoilu välillämme. Ewok on siis meille juuri hyvä koira, menee sopivasti joskus siihen hermo, naurattaa sen temmellykset ja sitten vielä se nukkuu tupeena tukassa. Voin suositella tämmöstä sellaisille ihmisille, jotka asuu kerrostalossa eikä halua mekkaloivaa koiraa, mutta koiran joka jaksaa olla pihalla tuntikausia väsymättä. Eikä toisaalta valita siitä, jos "täytyy" muhia sohvalla kilpaa omistajan kanssa.





Lisää tietoja bolonkoista saa googlen avulla, ja tässä pari linkkiä:

http://tsvetnayabolonka.homestead.com/

http://www.mydarlingdogs.com/

http://www.bolonka-welt.de/

http://en.wikipedia.org/wiki/Bolonka


(Noin 98% suomenkielisestä infosta on sellaista, joka kannattaa vaan sivuuttaa eikä vaivata aivojaan niillä bolonka-miksauksilla ja ties millä.)



Ja ömmm, mitä nämä syö?

Ewok on 95% barffaaja, eli syö rehuja ja lihaa. Joskus kuitenkin tietty maistaa jotain kotiruokaa, joka on sitten se -5% täydellisestä barffauksesta. Yleensä aamulla me syödään vähän kevyemmin ja illalla raskaammin. Aamulla lautaselle ilmestyy esimerkiksi kasviksia (pilttejä, itse muussattuja ja pakastettuja), inasen lihaa ja joskus jopa raejuustoa/maustamatonta jogurttia (hylana). Illalla sitten syödään lihaa, joka on sekoitusta sisäelimistä ja muunlaisesta lihasta. Lohta ja muuta kalaa sekoitetaan joukkoon myös tasaisin väliajoin. Esimerkkinä ilta-annoksesta vaikka tämmönen: Kanan sydän, kalkkunamassaa ja inasen vielä naudan jauhelihaa. Annokset on siis melkoisen pieniä, en osaa sanoa painoa tai kokoa, mutta ehkä puolisen desiä kerralla. Ja joskus jos ollaan riekuttu, niin syödään pieni välipalakin. Suosittelen pienille koirille kuivattua lihaa, jota saa eläinkaupasta. Täällä päin Helsinkiä on vähän nihkeässä sellainen, mutta Vuosaaren Kolumbuksen eläinkaupasta sellaista saa. Se kulkee kätevästi kans pihalla taskussa.

Bisse on koko ikänsä melkein ollut nappulalla ja "p*skamössöllä", kun äiti syötti sille ties mitä. Vaihdoin sitten hissukseen Bissen ruokavalion laadukkaaseen nappulaan ja nyt Bissen ruokavalio on 50%/50%, puolet nappulaa ja puolet lihaa sekä kasviksia. Nappulana meillä toimii Jahti&Vahti kanariisi, joka on parhaaksi todettu. Sopii meidän rouvan mahalle. Sitä ennen oltiin Hau-Haulla hetki (kanariisi), mutta se sitten ei kuitenkaan natsannut täydellisesti. Joskus ollaan kans syöty James Wellblablan kalkkuna/kana-vihannes napuskaa, joka kans sopi kivasti. Bisse syö aamulla kans hieman kevyemmin kuin illalla. Nappulaan sekoitellaan sitten aina satunnaisesti ties mitä, lihaa ja kasviksia. Iltaruoasta esimerkkinä vaikka tämmönen: Puolet nappulaa, reilu 1/4 maustamatonta kanaa raakana ja siihen lirauksena esmes kasviksia taikka jogurttia/raejuustoa.

Sen kummemmin me ei siis syödä. En ole rouvaa viitsinyt vaihtaa kokonaan barffaukseen, sillä testien perusteella parhaiten sopii tuollainen sekaruokavalio, jossa on parhaat ominaisuudet molemmista tavoista ruokkia.


... Tässä pieni selostus siis koirista. Jos on kysyttävää tai jotakin, niin saa kommentoida. Me eletään ihan tavallista elämää, kaksi kotikoiraa ja niillä on yksi ja puoli omistajaa. :D Ja pahoittelen, ettei Bissestä ole enempää kuvia tai tuon parempia, mutta se on mahdottoman hankala kuvattava. Se ei tykkää kamerasta ja ne ainoat saadut kuvat on sellaisia, että se näyttää maailman eniten pelleltä.

Nyt voisinkin vetäytyä petiin kissojen ja koirien kanssa, kun huomenna täytyy reippaana mennä pääsykokeisiin/haastteluun :| Hui!