Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Aivot nurin, koitetaas kerätä ne lattialta.

En ole tehnyt mitään jännittävää. On joutunut laittamaan elämässään arvojärjestystä uusiksi, se on iso muutos, mutta se ei näy päälle päin.

1. Oma terveys
2. Koti
3. Koulu/työ


Äsken vielä se meni ihan toisin päin tuo järjestys, mutta taisin vihdoin uskoa, että kannattaa toteuttaa asiat noin päin. Eihän sitä oltu kuin rautalangasta väännetty koko ajan, että hitsi hei Heke, et viittis nyt suurella uhmalla ja sankarillisella fiiliksellä edetä, kun ekana katsotaan mitä terveys sanoo. Nyt opin sen asian, vihdoinkin.

Nyt tässä alkaa olla henkinen ja fyysinen ummetus kärsitty, joten bloggaaminenkin sujuu inasen. En ole tehnyt muuta kuin ajatellut, joten ei ole jännittävää kerrottavaakaan. Paitsi se, että katsoin läpi Game of Thronesin ja soli kyllä hulppea sarja. Toista kautta odotellessa, suosittelen. Seuraavaksi voisin aloitella Sons of Anarchya.

Ja olen tietty pelleillyt uudella lelullani, sillä ostin sen suuresti himoitun Canonin s95 -pokkarin <3 Pussaan sitä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, ainakin melkein!

En keksi mitään kovinkaan järkevää kirjoitettavaa, joten plänttään vaan kuvia tähän postaukseen erinäisistä asioista, joita olen vaan sattunut kuvaamaan viikon sisällä.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
(Ei kerrota Jerelle, että julkaisin tämän.) <3

Photobucket
Taiteellinen näkemykseni Jeren varpaissa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Salakuva!

Photobucket


... Ja nyt projektina yrittää saada torakat sikiämään. Ne maksaa pensasmustikoita eläinkaupassa ja niitä tarvitsisin vaikka viisi päivässä syötettäväksi elikoille. Joten nyt yritän saada pienen torakkalauman tekemään useita lapsia. Ensimmäinen yritykseni on asuttaa niitä kylppärissä lämpöisessä. Ne on kaikki kyllä edelleen keskenkasvuisia, että saa vähän odotella tuloksia. :x Mutta kerron sitten niiden kavereiden kuulumisia, vaikka kaikkia ällöttää ja ketään ei kiinnosta!

Photobucket
Vauvakasa.

Photobucket
Ne on melkein niin somia, ettei raaskisi edes kellekään syöttää...


Sitten bonuksena vielä yksi kehitysvammakuva:

Photobucket

:---D Pus!

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti kaikki lähtee taas menemään paremmin :)

    Pakko myöntää, että ennen suhtauduin torakoihin yms. paljon kielteisemmin, mutta jotenkin sun blogin lukeminen on alkanut vaikuttaa muhun niin, että ne tuntuvat nykyään enemmän kiehtovilta kuin vastenmielisiltä. Jotenkin huvittavaa, en olisi ikinä uskonut tätä itsestäni :D Tosin en edelleenkään uskaltaisi mennä kovin lähelle tuollaisia, säälittävää myöntää...

    VastaaPoista
  2. Ju, toivottavasti aurinko taas paistaa risukasaan. Otetaan iloa irti elämän pienistä jutuista, niin kyllä se siitä taas.

    Joku sanoi, että nuo keskenkasvuiset torakat näyttää ihan kilpikonnilta :D Ehkä hieman kyllä. Minusta ne on aika mahtavia, koska ne ei tee pahuuksia ja hengaavat vaan. Tuholaisina niitä pidetään, mutta periaatteessahan torakat ei _tuhoa_ mitään, niitä tulee, jos on roskia jossain naposteltavana. Eikä ne täällä Suomessa asunnoissa edes selviäisi elossa kauaa, ettei tarvi pelätä sitäkään, että karatessaan alkaisivat tekemään yhdyskuntia.

    Tuossa ne pytyn yläpuolella patterin päällä rapisee. Naureskelinkin, että tervetuloa meille pissalle, kun torakat alkaa hulisemaan, jos laittaa valot päälle ja niskan takana rapisee. :D Mutta siinä on se patteri, niin saavat olla siinä ja yrittää sikiätä sitkun ehtivät.

    VastaaPoista