Sivut

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kurakaaharit.

Olen lähettänyt noin satamiljoonaakuustoista hakemusta ja lakannut opintorahat ja plärännyt papereita. Jos ei nyt lyyti kirjoita, niin lyyti ei kirjoittaisi koskaan. Kiva säätäminen, ei ole ollenkaan hauskaa, että paperihommatkin muistuttaa siitä ettei voinutkaan pysytellä siellä koulussa. Onneksi kuitenkin tosi mystisen oloinen setämies kirjoitti sairaslomaa, kun oma lääkäri oli jossain lahkojen kokouksissa. Voisi sitten keksiä ensi kuussa oman lääkärin luona, että mitä mieltä se on: Saikutanko vai olenko työtön. Kunhan olisi joku leima otsassa, niin olisi vähän helpompi plärätä niitä papereita. Ja saisi aloitettua opiskelua toista kautta aikuislukiossa, kun tietäisi millä elää vai elääkö millään. Nih.

Siinä tämän postauksen vakavuudet ;D Ei oteta tavaksi!

Viime sunnuntaina käveltiin Jeremiaksen kanssa alkkisten ohi ja Stellans tuli matkan varrella mukaan. Täällä se muhii edelleen, ei ole vastannut täti puhelimeen ja olen joka aamu sille soitellut, koska lupasin "herätellä" sitä, että se menee oikeasti sinne labraan. Mutta jos ei vastaa, niin en ota asiakseni alkaa pommittamaan puheluilla. Ja ei todellakaan kovasti haittaa, että on ylimääräinen karvaturriainen täällä. Saapi rouvaskoira ja pikkuskoira seuraa, tänäänkin oli niin armoton kaahaus puistossa, että huhhahhei... Ja kuraa löytyi selästä saakka kaikilta, kyllä ne ainakin sotkea osaa, jos ei muuta.

Photobucket

Kävimme kans eilen akkalauman kanssa mummolassa, kun koirat meni sinne terapiani ajaksi hoitoon. Se terapeutti oli sellainen räikeässä ponchossa hengaava hippi, jolla oli pyöreät lasit. Se ihan varmana luukuttaa Beatlesia päivät pitkät. Vaikutti kuitenkin mukavalta ja toivottavasti opin terapian avulla uusia asioita itsestäni, oireet saa syitä ja tietää mistä asiat johtuu. Kyllä sitä on varmaan aika iso huolimykkyrä jossain keuhkojen takana, pitää nyt sitten alkaa purkamaan sitä, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Kyllähän se mykkyrä oireilee siellä aina satunnaisesti, joten kun maksan sitä 80e/30min palkkaa tälle terapeutille, niin saa luvan kans kyllä kaikottaa huolestuvaisen luonteeni jonnekin Saharaan saakka!

(Oho, toinen vakava asia postauksessa jo, mites tämä tällein :D)

Seuraava kuukausi tuo tullessaan ison kasan synttäreitä. Olen laskenut, että ensi kuun lopussa on synttärit veljeksillä, Stellanssilla ja Ewokilla. Jälkimmäiset täyttää vuoden samaan aikaan ja veljekset onkin jo 24v. Pitää varmaan järkätä maailman suurimmat kekkerit näille neljälle, jotkut yhteispailut. Toivottavasti Stellans saa olla meillä juhlimassa synttäreitään, voisi tehdä jonkun erittäin nolon (ja hyvänmakuisen) kakun koirille, josta Stellans voi jakaa myös ystävilleen. Bisse varmasti ottaa kans maistijaisen kakusta, sillä rouva on tietenkin kutsuttu kesteille. Ja loppukuusta on kans halloween, jolloin on eräällä tutulla juhlat kotonaan ja sinne ajattelin mennä myöskin. Huhhuh, mutta onneksi on hauskaa tekemistä sitten kuukauden kuluttua :)

... Naurattaa kyllä visio siitä, kun istutaan koirien kanssa pöydän ääressä ringissä tyynyt persausten alla ja vietetään teejuhlia. Tai sitten pelataan korttia, kuten siinä eräässä maalauksessa. Jos juhlahattu päässä istun keskenäni kotona viettämässä koirien synttäreitä, niin se terapia taitaa tulla ihan tarpeeseen, kröhöhö.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Nyt voisin kyllä alkaa siivoamaan kotia ja sitten koiria. Ja lopuksi itseni.
Tänään iltapäivällä haetaan Jeren kanssa uusi lisä perheeseen. Se ei maailmoja mullista, mutta se saa esittelyn sitten seuraavassa postauksessa. Ei siis mitään liian jännittävää, mutta sopivan mukavaa. On sitä jo jonkin aikaa toivottukin moista tänne asumaan. Tai no, Jere nyt tuskin toivoo, mutta kunhan pysyy terraariossa niin kelpaa ;o Mietin kans, että kun Samuel Escargot-Pihpönen kaahaa niin hullua kyytiä lootassaan, niin pitäsköhän hankkia sille toinen akaattikotilo kaveriksi? Hmm. Kaikki haluaa niistä aina eroon, niin ei olisi varmaan hankalaa löytää sille sielunkumppania ja minulle toista kotiloa kylvetettäväksi, kun kieroutuneesti nautin siitä, että niitä voi huljutella kraanan alla.

Kaikkea hyvää kaikille, koitetaan kehittää itseämme ihmisinä ja nyt ainaski koitan itse ajatella omaa napaani enemmän kuin yleensä. Tekee joskus hyvää perehtyä itseensä, että oppii tuntemaan. Pus :*

2 kommenttia:

  1. Voikun kivoja kuvia taas.

    Hitto vie, kun osaat kirjottaa kivasti! Ihan kadehdin!

    VastaaPoista
  2. Mitään muuta en osaakaan sitten kuin kirjoittaa omakeksimillä sanoilla ja -tavoilla... :D Ja kuvat on hulppeita, koska hitsi meikällon parhaat elukat!

    VastaaPoista