Mitähän uusia juoruja olisi, ei mitään kummallisuuksia. Vietin uutta vuotta puoliksi Vantaalla, tai no menin sinne perjantaina ja lähdin lauantaina alkuillasta. Kävimme perjantaina keilaamassa ja se oli mukavata, mitä nyt en ole keilannut sitten yläasteen liikuntatuntien jälkeen, mutta kyl sitä aina välillä osui keiloihin :D Oltiin siellä Nikon, Nikon naisystävän Lauran ja Jeren kanssa. Ja kuten aina kaikissa kilpailemiseen liittyvissä hommissa, niin Jere taisi ounata keilaamisessakin. Pitää joskus mennä uudestaan, kun soli tosiaan rattoisaa ja kengät oli mahdottoman tyylikkäät.
Taikaviitta.
Jere myös avitti minua leikkaamaan tukkaani, kun alkoi mennä hermo siihen pään päällä istuvaan tupeeseen. Saatiin nyt tukka kokonaan lyhyeksi, vaikka Jere-parkaa jännittikin leikata tukkaa ekaa kertaa ikinä, muttei se ole niin tarkkaa. Ja voin sanoa, ettei kannata kokeilla niitä mousse-hiusvärejä, ne haisee pahalle eikä värjää paljoa ollenkaan. Kyllähän ne "levittyy kuin shampoo", mutta vaikka kuinka yritti, niin ei kyllä vaalentanut ollenkaan. Olkoon tukka sitten pari astetta vaan vaaleampi eli rusehtava, kahtellaan sitten jossain vaiheessa, jos sille jotain keksisi.
Olen kans yrittänyt opetella meikkaamaan, mutten oikein vieläkään osaa. Silmieni malli sotii sitä vastaan, että oppisin tekemään tummia meikkejä tai jotain dramaattisia smoky eyes -hässäköitä. Yritystä on satunnaisesti ollut ja koska posti toi 80 paria ripsiä, niin pakkohan sitä on alkaa meikkaamaan. Kuljen ilman meikkiä 23/7 tämän pallonaamani kanssa, mutta ajattelin alkaa taas nauttimaan meikkaamisesta vaikka kerran viikossa! Kynnetkin on kasvaneet nysistä vähän pidemmiksi, odottelen postista kuivatuslaitetta geelaamiseen ja tippejä on kotona joku 700kpl. Uhkasin tehdä Jerelle viiden sentin mittaiset geelikynnet varpaisiin, mutta ehkä voisi itseenkin treenata. Ja hissukseen sitten hamstraan erilaisia jauhoja geelaamiseen sitä mukaa mitä oletan käyttäväni. Onneksi kaverit kans haluaa olla testikäsinä, niin ehkä opettelen kotioloissa tekemään edes kohtuullisia geelauksia. Ainaski oman kynnen päälle olisi kiva tehdä, kun aina sössin ne katki, kun täällä kotona on vaaratilanteita (lemmikkejä) joissa kynnet on koetuksella.
Uusi vuosi tuo tullessaan sen, että ilmoittaudun aikuislukioon. Opiskelen siellä sitten iltaisin ja dataan ehkä jotain kursseja läpi. Tai ainaski toivottavasti läpi. Laskin kans, että avoimessa yliopistossa maksaa 10e/opintopiste, niin jos tuntuu siltä, että kehtaisi sitä kautta jotain verkkokursseja ottaa, niin voishan sitä! Mummo haikailee minulle semmosta valkosta hattua, että voi sukulaisille flesoilla, niin kai sitä nyt täytys kirjottaakin sit joskus... Ok, ihan vaan senkin takia, että ihan sama minkä elämänkoulun on käynyt, niin ne laput on tärkeitä tulevaisuudessa. Ja ajattelen positiivisesti: Jossoon tarpeeksi ahkera, niin voin sitten jatkaa yliopistoon opiskeleen jotain mikä oikeasti kiinnostaisi. Kun olen seurannut Jeren opiskelemisia ja se nauttii alastaan, niin kyl varmaan olisi hieno tunne päästä semmonenkin koulu käymään, vaikka ketuttaiski se tuhansien sivujen lukeminen ja pänttääminen!
Hiljaa hyvä tulee, täytyy yrittää muistaa, että potkii vain vähän itseään persauksille, kun on tämä kiva sairaus nimeltä panikointi, niin jos vedän hullulla fiiliksellä mitään opiskelemista tai duunia, niin sitten iskee invalidius.
En tykkää iphonen kamerasta, koska paraatimeikit ei kajasta hyvin ja ihan kuin olisi suomujakin!
Uusi vuosi tosiaan meni ihan kotosalla, ei täällä paukkunutkaan kovin ja katsoin Face/Offin. Soli edelleen hyvä, ja oikeasti ihan hullut ja överit äksönit. Ja tietty tykkään pyylevämmästä Travoltasta kovin, vaikka se onkin skientologi, mutta onneksi pystyn laittamaan sen vision taka-alalle. En halua ajatella sitä syömässä jälkeisiä. Ajattelin kans keksiä viihdykkeeksi lisää sarjoja, jos vaikka nyt tauolla olevien supersarjojen odotteleminen ei tuntuisi niin tuskalliselta.
Ja onhan meillä tämä homopari, jota on aina jännä seurailla:
Bubu vähän sammui istualteen kesken romantiikan.
<3
Uuden vuoden jälkeen on kans iskenyt semmonen laiskuus, ettei o ollu kauheen ahkerana. Vuokrattiin Jeremiaksen kanssa kolme leffaa, joista mikään ei mullistanut maailmaamme. Super 8 alkoi niin hyvin, että olin valmis rakastamaan leffaa, mutta se muuttuikin sitten lastenleffaksi. Apinoiden planeetan synty oli tylsä ja kehnis, sitten Conanissa oli KHAL DROGO (Jason Momoa), joka mätki lättyyn ja oli ihan kivasti tehty, muttei mikään kummoinen leffa. On se outoa, kun ei enää meinaa keksiä hyviä elokuvia katsottavaksi! No odottelen, että keväällä pukkaa Expendables 2 teattereihin, vaikka sitä ennenkin pitäisi käyttää leffalippuja johonkin.
Nyttei tässä sen jännempää, paitsi loppuun hissikuva hiuksista tai niiden puutteesta:
PUSMOI :*
Oot usein sanonu että sulla on joku sairaus, jota sanot panikoinniksi. Mikä se on siis oikeesti, onko sulla diagnoosi?
VastaaPoistaKysyn siks, että aihe on mulle läheinen ja tiedän, että hyvin vaikeankin ahdistuneisuushäiriön kanssa pystyy opiskelemaan ja työskentelemään ihan hyvin. Tämä tietysti vaatii lääkitystä ja/tai keskustelutukea, mutta onnistuu. Siksi kannustan sua vaan jatkamaan, ja ensitöiksi hankkimaan lääkityksen tai muuta apua, jollet sitä jo saa. Jos oot jo saanut, eikä siitä ole apua, kannattaa hankkiutua muun, tehokkaamman avun piiriin, ei sun ongelma kuitenkaan täysin invalidisoivalta vaikuta.
Jos on pitkään, vuosia, ollut käytännössä tekemättä mitään ja saanu päättää omasta elämästään, voi olla vaikea aloittaa uudelleen. Kannattaa heti pureutua asiaan kunnolla ja ymmärtää se, että ensin on vaikeaa mutta sitten vähitellen se tulee helpommaksi.
Tsemiä. <3
On diagnosoitu vuonna 2006, että on paniikkihäiriö. Se on tuonut tullessaan sitten sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistuneisuuden, kun on lääkekuurien jälkeen puhjennut aina uudestaan. Tällä hetkellä tilanne on ok, ja lekuri käski nostella annosta, eli toivottavasti tänä vuonna jo vuoden alusta on lääkkeet kohdillaan. Ja terapiassa käväsen sitten, kun kela siunaa homman!
VastaaPoistaTämon siis ollut jo vuosia, en vaan vuodata tätä tänne blogiin, kun son kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia. Sen kanssa joutuu vääntämään ja kääntämään, ei välttämättä koskaan pääse kokonaan eroon ja tulee hyviä sekä huonoja kausia.