Koirankusettaja.
En ole tehnyt mitään jännää. Aika paljon olen hengannut partnerin kanssa ja ollaan mietitty, että mitä kämpälle tekisi. Jere toi tänne viime viikon viikonloppuna tietokoneensa, kailottimensa ja pöytänsä. Ne on tyylikkäästi keskellä olohuonetta täysin kaiken läpikulkemisen tiellä ja ne on vielä siinä jyrsimien ja kanin edessä, etten voi siivota niiden pahnoja ketterästi, jea. Mutta onneksi olen ninja.
Olohuoneeni feng shui on aivan kamala, hakekaa joku kaksi nahkasohvaa täältä äkkiä pois! Ne on ruman väriset, mutta hyvät istua ja aitoa nahkaa, niin ne olisi hyvät koirien tähystyssohviksi. Ei vaan ole kenellekään kelvannut, ei edes ilmaiseksi. Heitän ne parvekkeelta, jos ne ei ensi kuussa meinaa lähteä täältä kenenkään matkaan. Murheensohvat, mutta niillä on vielä kuukauden ajan mahdollisuus työllistyä jossain muualla, kunnes minulla menee niihin hermo lopullisesti. En tarvitsisi niistä vastalahjaksi kuin pari battery sugarfreetä, mutta siltikään kukaan ei halua niitä. Paitsi, jos kantaisin ne ovelle saakka. Anteeksi, mutten todellakaan lähde niitä itse roudailemaan, kun ei ole autoa eikä korttia, eikä sitä perskärryäkään.
Ja roudasin tänne viime viikolla iguaanille väliaikaisen asumuksen, joka on hienosti vaatekaapin edessä. Onneksi siellä on vaan Jeren vaatteet, niin minun ei tarvi kulkea alasti. Sillekin pitäisi keksiä joku fiksu paikka. Jos iguaani osaisi tehdä tyytyväisen ilmeen, niin se varmaan tekisi sellaisen. Se saa toki vielä suuremman asunnon, mutta tuo toimii väliaikaisesti. Toisaalta, kun katsoo iguaania suoraan edestä päin, niin se näyttää tyytyväiselle, sivusta taas katkeralle. Kai se on tulkintakysymyksiä. Ainaski basilika edelleen maittaa ja naurattaa vähän, kun käärin kaiken basilikaan sillain kurmee-tyylillä, koska jekutan liskoparkaa syömään kaikkea ei-niin-hyvää. Vaikka iguaani oli vasta toisena kiinnostuksen kohteena isompien lihansyöjien jälkeen (varaanit, teijut) niin on tuo adoptiolapsi kyllä melkoinen vempula. Ei voi suositella kyllä sinänsä kenellekään, kun mekin joudumme uhraamaan yhden kokonaisen seinän ja puoli huonetta sen tulevalle terraariolle, mutta jos on tiluksia niin mikä ettei. Se on keksinyt jo lempparipaikkansakin, se aina kiipeää virutellessaan somisteväliseinän päälle tarkkailemaan. Meidän täytyy hankkia kissoille JA iguaanille kiipeilypuu, molemmat varmaan nauttisi sellaisesta kovin :) Ja vaikka iguaani on iso, niin ne on pirun ketteriä, sellainen ehtii katonrajaan nopsaan ja täten korkea kissojen kiipeilypuu olisi sille varmasti mieluisa joko terraarioon tai sen ulkopuolelle. Tai kaksi kappaletta, joista toinen toimisi sitten terran ulkopuolella kissoillekin. Kaikki on tähän mennessä siis sujunut hyvin!
Ja joku muu voisi puolestani järjestellä kaiken, sillä kiinnostukseni on tällä hetkellä miinuksilla. Huonekalut voisi vaan leijailla paikoilleen tai muuttua kätevimmiksi. Onneksi on vielä kuukausi aikaa repiä tukkaa päästänsä järjestelyn kanssa. Emme tosiaan saaneet vaihdossa suurempaa asuntoa, kun meille ei kelvannut pirinisti-alueet, niin ahtaudumme kaksistaan tänne kaksioon. Onhan tämä iso kaksio, mutta me eletään niin leveilevästi Jeren kanssa molemmat, että tuntuu pian ahtaalta. Tekisi kohta mieli hankkia parvisänky, että olisi kätevämpää, mutta minulla on kiipeämiskammo, niin en pääsisi sieltä ainaskaan koskaan alas :D Pitäisi aamuisin soittaa palokunta paikalle hakemaan minua sieltä! Mutta sellaisella saisi ihan huisisti lisää tilaa, harmi ettei niitä myydä "puolikorkeina" ja 160cm leveinä. Isä sanoi, ettei sellaisen voi rakentaa, mutta siihen menee isoja rahoja. Varsikin, kun unelmani olisi sijoittaa sen alle vielä kiinteitä kaappeja mm. petivaatteille.
Nauroin muuten, kun Jere kertoi, että meidän Seoulin hotelli on Gangnamissa. Ihan siksi, kun ollaan bailattu tätä vaikka kuinka ja paljon pari viikkoa:
Keltainen lehdistö kans huomasi PSY:n, vaikkakin viikkoja myöhässä.
Viime torstaina oli ilmainen kirpputori Kalliossa puistossa. Mentiin sinne toverin kanssa myymään leivoksia ja tietty tein omat leivokseni vasta aamulla, kun olen mattimyöhäinen. Kerkesinkin tehdä vain kahdet herkut. Tein muffnieseja, eli muffinsseja brownie-reseptillä ja ei tullut mieleen, että ne perhanat lössähtää keskeltä, kun keskiosan kuuluukin jäädä hieman raa'aksi. Laitoin pelastuksena vaan mansikat niiden keskelle. Ja sitten yksi vuoka minttu-suklaa-brownieta, joka möi kuin häkä. Tai no, kaikki meni ja sitten joku tuli vielä kojuumme "täältä sai sitä jotain mudcakea eiksni!" Ja Jennykin kehui makua, itse en yleensä maistele leivoksiani, mutta kai teen ihan hyviä. Aiomme mennä ensi kuussakin samaan paikkaan, jolloin teemme enemmän suolaista leivottavaa sekä teen varmaan kaksi peltiä brownieseja, toiset minttua ja toiset jotain muuta. Tervetuloa maistelemaan! Ja Jennyn cake popsit maistui tooooosi hyvälle, vaikken tykkää edes leivoksista, ellei ne ole lähes pelkkää suklaata, rasvaa ja sokeria. Mutta niissä oli sellainen mansikkatikkumainen herkkumaku, oms noms. Pakko opetella tekemään itsekin niitä, ne on makunsa lisäksi vielä ihanan näköisiäkin.
... Meneminen kirppikselle ei mennyt kyllä ihan kuin strömsössä, Jennyn ja Chrisin hakiessa minut me mentiin sitten etsimään vuokrattua termaria kahville. Koko paikka oli kiinni ja Jennyn hermostuessa ja soitellessa niiden perään, niin se tipautti minun iPhonen asfalttiin. Ja juuri se etuosa edellä, että paskoontui päreiksi se lasi siitä :x Vahinkoja sattuu, toivottavasti keksimme halvan paikan korjauttaa sen, kun Chriskin kertoi, että Lontoossa se maksaa 20 puntaa ja applen liike vastasi, että maksaisi 300e. Wtf. No ainaski saatiin sitten termari sieltä paikasta, joka oli "kiinni". Jonka jälkeen mentiin keittämään 10 pannullista kahvia ja oltiin sata vuotta myöhässäkin kirppikseltä. Ensi kerralla olemme ehkä ajoissa emmekä hajoita mitään :D Tai ainakaan emme anna Jennyn koskea mihinkään arvokkaaseen, jos se viettää epäonnenpäivää.
Ja ihan sillain randomkuva siitä, että tykkään Jumbon sittarin patongeista:
:D
Ja en kestä meikän hamstereita. Ne sai nimikseen Kuukunen ja Vahvero. Niillä on maailman pienimmät karvatöppöset ja ne painaa varmaan gramman, kun tottunut rottiin. Ne on maailman suloisimpia. Muistan, että miksi minulla oli kakarampana hamstereita ja miksi juuri campbellit oli lenppareita. Ne on tomeria, mutta nämä sienisankaritkin on kilttejä. Olen jo rakastunut niihin. Ihanaa ottaa pieneen kätöseen hamsteri, joka antaa vähän pussata mahaan ja nenään, sitten niille voi keksiä kaikenlaisia pahvirakennelmia. Olen todella tyytyväinen noihin poikiin siis, naama varmaan repeää, jos ja kun hankin niille vaimot ja ne tekee lisää maailman pienimpiä hamstereita. Kasvatusta tosin vain omiin tarpeisiin, mutta kuitenkin. Lupaan kuvata pämpstereitä taas joku päivä, nyt olen ollut tosi laiska kameran kanssa. Sienisankareilta kuitenkin terveisiä kaikille!
Tässä vielä pari kuvaa meidän Baywatch-lenkkeilystä helteellä, kyllä se aurinko taitaa aivot sulattaa...
Suomen kesässä on ollut nyt varmaan neljä kesäpäivää yhteensä, nautitaan aina näistä satunnaisista lämmöistä kuin hullut puurosta, PUSMOI :*
Baywatch-lenkkeily <3
VastaaPoistaPitää joskus olla vähän... fiksu.
Poista