Koiria, rotuja, näyttelyitä, showta, lakkaa... Anteeksi kuinka?

Tässä on ollut muutamia hyviä päiviä takana, jopa ollut energiaakin touhuta. Ja me ollaan se energia käytetty koiran kanssa siihen, että omistaja haluaa alkaa dieetille ja koira haluaa päivittäin mennä vakoilemaan rikkaita ihmisiä Marjaniemeen, eli molemmille jotakin. Ja ollaan kans tavattu viime päivinä paljon kivoja koiria puistossa, jossain vaiheessa siellä ei melkein ollut ketään, mutta tänäänkin oli riemuidiotismi huipussaan ja ihanaa nähdä, kun Bisse on niin iloinen ystävistä :) Haastelee leikkimään kuin mikäkin pentu, koska kukaan ei ole kertonut sille, että sen täytyisi jossain vaiheessa alkaa elämään kuin rouvaskoira.

Sen takia olenkin sitten tehnyt tutkimustyötä ja vähän yrittänyt saaha lähistöltä ihmisiä (eli koiria) lähtemään Bissen kanssa leikkimään. Tutkimustyönä on erilaiset koirarodut tulevaisuuden varalle sekä tavallaan jalan laittaminen ovien väliin, että saisi uusia tuttavuuksia. Ja ne tuttavuudet olisi kivoja varsinkin Bisselle, joka kaipaa seuraa vaikka viihtyykin tietty kanssani eikä valita, mutta on vaan kiva nähdä se parhaimmillaan lajitoverien kanssa. Huomenna menen tutkimaan yhden koirarodun lähistölle. Siinä iso kiinnostus oli se, että rotukoira ollakseen sitä ei ole vielä rekattu Suomeen ollenkaan. Ei ole mikään mystinen mustanpörssin homma, vaan uudempi rotu, jota ei ole vielä edes keretty "pilata".


















Kannatan siis nimettömiä kasvattajia oikeastaan enemmän kuin kennelliittoon kuuluvia. Varmasti liittoon kuuluvissa on myös sellaisia, jotka uskaltaa kyseenalaistaa määritteet roduille eivätkä purematta niele kaikkia säädöksiä, mitä vaadittaisiin koirilta. Minulla on äitini vanha kirja joltain 70-luvulta, jossa on koirarotujen historiaa ja mustavalkoisia kuvia koiranäyttelyistä ja koirista. Sitä selasin läpi ja oli kyllä sen näköisiä koiria, ettei heti tunnistaisi samaksi roduksi millaisia nykyään näkee. Osa roduista kehittyy koko ajan vaan enemmän käyttökelvottomiksi eikä kenelläkään ole pokkaa yrittää pelastaa rotuja kuolemantuomiolta. Tietty se vaatisi sitä, että sukutaulun puhdistumiseen menisi vuosikausia, ettei risteytys näy enää siinä. Mutta sellainen toisi pientä elvytystä rotuihin, jotka on menneet jo niin överiksi, että seuraava askel olisikin jo kehitysvammaiset koirat.




















En todellakaan nyt siis tuomitse KAIKKIA rotukoira-harrastajia tai -kasvattajia, ei kaikki ole itsekkäitä ja leiki jumalaa, mutta on seassa niitäkin, joille mikään ei tunnu riittävän. Minusta rodun jalostaminen tarkoittaisi terveempää, pitkäikäisempää ja ehkä siinä sivussa sitten bonuksena tulisi se kauneus, joka on katsojan silmässä. Sekarotuisissakin on näkyvillä aika räikeästi tapauksia, joissa pienet myy hyvin, eli niitä voi tehdä koko ajan kuin tukussa ja kerätä ostajilta rahat. Kultaisen keskitien löytäminen on hankalaa epärehellisten ihmisten keksiessä uusia keinoja tuhota koiran olemista lemmikkinä.

Tässä kaikessa paasauksessani oli nyt siis yksinkertaisesti kyse siitä, että antakaa koirienne olla koiria, rakastakaa ja hellikää. Antakaa niille vapaus olla mitä ne sitten ikinä ovatkaan puutteineen tai vikoineen. Älkää vaatiko koiriltanne liikaa älkääkä luulko niitä pieniksi lapsiksi. Älkää myöskään kohdelko niitä kuin elottomina esineinä, joita pakkomielteisesti voi muokata mielensä mukaan. Kukaan ei ole täydellinen ihminen ja omistaja, mutta tehköön kukin parhaansa :)

Pusut siis kaikille koirille rotuun, kokoon ja ulkomuotoon katsomatta. Olkaa rehellisiä itsellenne ja koirallenne, niin kaikki varmasti tulee sujumaan lopulta hyvin, vaikka jotkut ratkaisut surettaisivatkin.