Silmämunan seikkailut.

Keskiviikkona silmä kutisi ja illalla tuli tosi kipeäksi. Torstaina sattui olemaan loppiainen enkä halunnut mennä reissaamaan kauas kipeän silmän kanssa, eli en mennyt tunneiksi päivystykseen pulsujen kanssa, vaan odottelin sitten perjantaihin saakka. Perjantaina sitten terveyskeskukseen lääkärille, joka oli semmonen inisevä mieslekuri ja tutki silmät useaan kertaan. Vaikutti tosi epävarmalta, mutta totesi sitten iriitin mitä epäilinkin, eli värikalvon tulehduksen. Sain reseptit lääkkeisiin, mutta se halusi, että menen vielä Meilahteen silmäklinikalle mikroskoopin alle. No lauantaina sitten Meilahteen seilasin bussilla...

Keskiviikko:



Eksyin koko ajan siellä, ihan hirveästi rakennuksia. Ja mietin, ettei sitä voi olla helppo löytää, joten vedin suurta rinkiä vaikka se oli ihan vieressä. Olin siellä jo yhdeksän jälkeen aamulla uneliaana, mutta lääkäriä ei ollut paikalla kuin vasta parin tunnin kuluttua. Eli seilasin sitten bussilla Valtteriin, jossa kävinkin ekaa kertaa. Siellä oli sikana ja ihan hirveesti kivaa tavaraa halvalla, harmi ettei ollut jotain matkalaukkua mukana :D Ostin sieltä kangaskassin minkä survoin täyteen ja olkalaukku oli kans täynnä. Myöhemmin pistän kuviakin ostoksista blogiin, kun jaksan kuvata ne. Ostin jakkutakkeja ja yksi niistä on i-ha-na! Muttani.

Valtterista sitten takaisin Meilahteen ja eksyin (:D) jälleen kerran. En vaan oppinut, että se on siinä bussipysäkin vieressä. Odottelin siinä sitten haisevan pariskunnan vieressä ja juoruttiin, niillä oli tosi söpö koira mukana siellä. Sinne sai siis ottaa koiransakin mukaan, jos vaan haluaa ja se viihdytti meitä siinä sitten suloisuudellaan. Ja papatettiin muiden kanssa, että kyl koirat on hygieenisempiä kuin ihmislapset. Ei siinä, hetken päästä mies meni lekurille saamaan laajennustippoja ja takaisin tullessaan kertoi lääkärin kyselleen, että onko se ollut tekemisissä lasten kanssa. Nii-i, ne muksut kuulemma levittää silmätulehduksia nykyään, saastaiset pienet...! Oli rivissä istumassa joku neljä ihmistä värikalvon tulehduksissa, mikä lie epidemia iskenyt meihin. Lääkäri sitten jossain vaiheessa kurkisteli silmääni ja määräsi uudet lääkkeet, vaikka diagnoosi oli sama. Kuulemma ne sen määräämät oli parempia. En suotta edellisenä päivänä ollut käynyt apteekissa tuhlaamassa rahaa lääkkeisiin, jotka ei kelpaakaan sitten seuraavana päivänä... Jes. No ei auttanut muu kuin vinguttaa korttia apteekissa ja ostaa lisää.

Nyt on sitten kolmesti päivässä laajennustippaa ja kerran tunnissa toista tippaa, sitten vielä yöksi voidetta. Kamala läträäminen. Ja silmät tulee olemaan eri paria ainakin viisi viikkoa, kun toinen näyttää nyt siltä, että olisin vetänyt jotain aineita ja toinen on normaali. Kivasti vaikuttaa näkemiseen aika negatiivisesti, kun toisella ei pysty oikein tarkentamaan mihinkään, kun iiris on niin jättikokoinen. Mutta tommosia tippoja kuulemma tarvii, ettei iiris jää sellaiseksi nuppineulan pään kokoiseksi, koska se sitten on vakavampi homma. Ei onneksi enää satu ja särje koko aikaa silmään, mutta eri paria!



Inhottavaa, ettei näe viiteen viikkoon kunnolla, mutta ehkä se on parempi kuin se, että silmä ei toimisi enää koskaan kunnolla. Ja kattelee nyt, että jos uusiutuu iriitti, niin sitten täytyisi mennä reumatutkimuksiin. Isälläkin selkärankareuma ja iriitti voi olla siitä oire, niin kivakiva... Mut nyt ei kuulemma hätää, koska vasta eka kerta, voi olla ihan sattumanvaraista.

Mutta nyt voisi katsoa huonoja sarjoja, koska en viitsi pelata puolinäköisenä mitään jänniä pelejä. Ja illalla siivoan, koska näen sentään sen verran hyvin, että ehkä osaan käyttää imuria ja tiskikonetta :D Peace!