Sivut

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Suomalainen asenne valloillaan.

... Mutta onneksi soi Prince <3

Eilen illalla mietin, että mikä meitä suomalaisia vaivaa. Me ollaan jotenkin älyttömän kireitä ja kiukutellaan kaikesta. Eikä me edes yhtään tykätä toisistamme, ollaan sitä mieltä, että kaikista muista on vaan riesaa ja ne häiritsee elämäämme. Jokainen on toista parempi ja sitten kun kaikki on sitä mieltä itsestään, niin ärhennellään usein. Jotenkin vähän liikaa kärttyisyyttä meissä, kai me kesäisin ollaan vähän paremmalla tuulella, mutta ei yhtään osata olla ainakaan talvisin.

En ole nyt itse ärtynyt, olen vaan jotenkin... Kyllästynyt. Tai kun mikään ei ole koskaan hyvä. Kaikessa on aina vikaa ja itse ei jaksaisi nähdä vain niitä vikoja, vaan katsoa kokonaisuutta. Ja minusta kokonaisuudet ei koskaan voi olla silkkaa täydellisyyttä.

Photobucket

Jos pääsee kesän aikana melkein pariksi kuukaudeksi Thaimaahan töihin, niin se leppoisa meininki siellä varmasti tekee minulle erittäin hyvää. :) Siellä tehdään töitä, mutta ei olla pakkosuorittajia kaikessa. Ja uskoisin, että ihmiset on vähän paremmalla tuulella siellä noin muutenkin yleisesti. Olisi siis kivaa vaihtelua päästä sellaiseen paikkaan edes hetkeksi tämän vuoden aikana, niin oppii taas tietämään, ettei KAIKKI ole olevinaan aina huonosti, vaikka muut niin väittääkin.

Tänään menen päivällä mummolaan yökylään, siellä on ihanan lämmintä ja siellä on juttuseuraa. Ja otan terapiakoirat sinne mukaan, niin voi kieriä niidenkin kanssa pitkin lattiaa. Ja kun siellä menee yöllä koirien kanssa pihalle, niin ei kuulu _mitään_. Ja vielä noin kaunis ilma, niin varmaan fiilistelen tosi hippimäisesti iltapissatuksia.

Pitäkää itsenne rentoina ja naiiveina, katkeruus kuulostaa rumalle.

Photobucket

And be cool like Prince.

2 kommenttia:

  1. Joo samoja ajatuksia monesti ollunna, noihin vielä lisäisin sellaisen vittumaisuus/ilkeys on älykästä joka on isosti valalla kulttuurissamme. Paljon sanontoja "hyväntahtoinen hölmö", nöyryytystvsarjoja, tms. Suomalainen osaa kiusata. Ja vittuilla. Ja pitää sitä jopa älykkäänä toimintana wtf! Pahantahtoisuus ja pahansuopuus ja jotenkin sellainen toisen hyvä on ehdottomasti minulta pois ja pitää pilata mentaliteetti valitettavan yleistä. Kuinka paljon helpompaa on tiuskia ja purkaa omaa pahaansa toisiin kuin kannustaa ja vaikka omassa mielessä ois mörkösiä niin pyrkiä edes kunnioittamaan toisen hyvää oloa. Jotenkin en tiedä, oisko tuossa kysymys siitä kunnioituksen puutteesta, nähdään muut itsensä jatkeina eikä yksilöinä joilla omat tunteet ja elämä. Olen monesti joutunut taistelemaan oman hyvän oloni säilyttämisestä, kun voit huonosti saat aina tukea ja se on turvallista toisille, mutta kun voit hyvin valitettavan usein se koetaan tilaksi josta toinen äkkiä tiputettava maahan, läts, äläpä luule itsestäsi liikoja, korkealta tippuu lujempaa jne jne. Mut joo joku hännänpää tässä ehkä oli alkujaan meni nyt purkumölinäksi, mut pidä kiinni omasta hyvästä se on arvokasta ja aina on joku ja usein useampi joille hyvä olosi on punainen vaate syystä tai toisesta, ja silloin pitää siitä omasta kaavustaan pitää kiinni hampain ja varpaankynsin ;*

    VastaaPoista
  2. En voi muuta kuin olla kanssasi ehdottoman samaa mieltä. Varmaan joku kulttuurijuttu, että ei vaan pysty kukaan olemaan iloinen, ei edes toisten puolesta. Tai se ei ainakaan koskaan ole rehellistä iloa ja hyväntuulisuutta.

    Tyyliin, joku saa lapsen ja sitten onnitellaan, mutta perään huudetaan "mutta meidän BörjeLinnea on kyllä viisaampi, kun se soitti Mootsarttia jo viiden päivän ikäisenä, lausui rakkausrunoja ja juoksi siinä kuukauden iässä maratoooonin!" :D

    VastaaPoista