Sivut

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Inasen töitä, paljon rakkautta.

Ei mitään uutta idässä, mutta pitäähän sitä silti vaikuttaa siltä, että tapahtuu kaikenlaista jotta blogiin voi kirjoittaa juoruja.

Photobucket

Elikkäs, kun tuossa hain työpaikkoja taannoin, niin kaikkialta pyydettiin haastatteluun. Vaihtoehto 1 oli eräs myyjän työ Tikkurilassa, jossa kävin haastattelussa ja viihdyin. Siinä paikassa saisin tehdä asioita joita osaan, eli hoitaa kans sosiaalista mediaa ja datailla, sen myymisen lisäksi siis. Olisi kehittyvä pieni firma, joka sitten toivottavasti laajenisi hissukseen tunnetummaksi.

Sitten kävin tämän viikon keskiviikkona haastattelussa puhelinmyyntiä varten. Tai en tiedä oliko se oikeastaan haastattelu, sanottiin vaan, että tervetuloa tekemään duunia seuraavana päivänä. Torstaina sitten päivällä sinne koulutukseen, jonka jälkeen soittelimmekin 20:30 saakka asiakkaille. Se on kyllä semmonen työ, jossa ei tunne oloaan kovin arvostetuksi, mutta ei siinä mitään vikaa ole. Ihan hauskaa se on, jos on asiakkaita, jotka ei ala huutamaan päälle tai kiroa. Vaikkei kukaan mitään ostaiskaan, niin sitten voi höpöttää hetken joutavia ja toivottaa päivänjatkoja!

Tänään sitten lauantaina oli toinen vuoro, joka vain neljän tunnin mittainen. Sain jopa ekan kaupan tehdyksi tänä aikana. Ja tämänkin asiakkaan kanssa naureskelin puhelimessa ja sitten kans pari muutakin mukavaa tyyppiä tuli vastaan. Toki kans taisin herätellä krapulaisia, joten oli kiukkuamistakin, mutta minulla oli battery strippediä viekussa ja alkaa mennä jo aika rutiinilla. Kuitenkin sitten aloin pohtimaan, että kun olen osa-aikainen, niin onko joku viehko porsaanreikä peruspalkassa. No on, ei me saaha mitään pohjapalkkaa, vaan koko palkka tulee provikasta. "No saatte aloitusbonuksen!", joka toki on kiva, mutta se jakaantuu 4kk:n ajalle ja joka kuukausi sitten se bonus on reilun satasen. Ei tommosen työn provikalla laskuja maksella, siellon enemmänkin töissä kotona asuvia alaikäisiä, jotka treenaa työelämässä olemista. Maanantaina kun olisi työsopparin näkeminen ja esimiehetkin paikalla, niin tympeesti sanon, että sori muttei pysty. Työssä siis ei vikaa, mutta ei tommosella vaan voi aikunen ihminen ihteään elättää :x Vähän sillain harmittaa, mutta kun ei vaan voi eikä pysty lähteä tommosiin ns. kusetusduuneihin vaikka työilmapiiri olisi kuinka upea ja hyvä.

Odottelen siis vastausta myyjän paikasta, jonne pidän kaikki varpaat ja sormet ristissä, jotta pääsisin. Jaan kans tämän vkl aikana ilmaislehtiä naapurustoon, josta tienaan 16e :D Lähdettiin tomerasti eilen Jeren kanssa kaikki lehdet mukana jakamaan, ne painoi kuin synti ja sitten ei tullut mieleen, ettei ehkä tarvi kerralla kaikkia kanniskella. Ja eksyttiin (lol), kun olin piirtänyt jakoalueen kartan, mutten sitten osannutkaan lukea sitä. Ja aluehan on tässä kilsan säteellä kodistani, mutku en ollut sitten enää varma taloista mihin jaan, niin tultiin kotiin syömään spagettia. Nyttoon tarkastanut talot googlen satelliitilla ja katsonut oikeat kartat, huomenna sitten sujuu vähän paremmin se jakaminen. Tämäkin taas semmonen duuni, että ei sillä elä, mutta kun pari kertaa kuussa sen yhden loppuviikon reippailee, niin ei kai siinä mittää. Jossei muuta, niin on perse sopivan kipeä niistä rappusten ravaamisesta ja kankku on kesään mennessä pinkeähkö.


Tässä muuten kuvat ennen ja jälkeen, kun heräsin eräänä aamuna ja talven kunniaksi puhkean aina kukkaan (joka ei naaman kanssa ole hieno asia), ja sitten näytin meikkisutia. Meikin voima on ihmeellinen!

Photobucket

Photobucket


Murheenhammas on saanut viime aikoina julkisuutta sosiaalisessa mediassa, eli feissarissa ja blogissani. Kävin hoidattamassa sitä ekan kerran reilu viikko sitten, josta jo kerroinkin. Kävin uudestaan sitten viime torstaina, nyt jopa reippaasti ilman saattajaa. Oli jälleen kuulokkeet korvilla ja kuuntelin jotain korealaista radiokanavaa, josta tuli välillä vähän liiankin huonoa iskelmää. Murheenhammasta taas kaiveltiin, kun otettiin väliaikainen paikka veks ja taas pengottiin juuria läpi. Kipua oli vain alussa, kun piti keksiä hyvä paikka puudutukselle, mutta lekuri heti älähtäessäni oli sillain "hui kauhia, no laitetaanpas lisää puudutetta ja pruutataan sitä aina kaivamisen yhteydessä juuriinkin". Siinä sitten tunti suu ojossa kapula suussa ja pistivät lääkettä jälleen ja seuraavalla kerralla sitten pääsevät ihan juuren alkuun saakka ja saan täyteaineet. Kokemus oli jälleen ihan ok, nyt vaan pidin silmiäkin välillä auki ja ne vempeleet näyttää ihan keskiaikaisilta kidutusvälineiltä :D Suussa ne ei todellakaan tunnu miltään, mutta suosittelen kaikille pelkoisille, ettei katso millä ne kaivelee, kyselee vaan mitä tapahtuu seuraavaksi, jos kiinnostaa tietää.

Isäkin palasi Thaimaasta, oli ensin kiukkuinen, mutta sitten iloinen. Sain paljon tuliaisia ja sen vaimo oli shoppaillut siellä minulle rasvoja sun muita. Koklasin eilen jotain yövoidetta, joka oli kuitenkin vähän kuin puhdistusmaitoa. Naama tuntui vauvan pyllylle ja jos tuo rasva ei tuki huokosiani, niin täytyy kyllä repiä sitä jostain ebaysta sitten lisää. Tai käskyttää ensi vuonna taas isää vaimoineen tuomaan samaa. Muita en ole vielä kokeillut, sain uuden merkkistä BB creamiakin testiksi, se tuntui kyllä tosi peittävältä ja pehmoiselta. Ja noli saaneet näytteeksi jotain näitä valkaisumössöjä, oli geeli ja emulsio. Kun tuikkasin muiden käsiin sitä geeliä, niin siitä jäi oikeasti valkoinen läikkä ihoon! Ja ei kirvellyt, tuntui tosi pehmeälle ja ihkulle. Mitähän tappokemikaaleja niissä on, tosi jännää kyllä, joskus voisi ihan ison tuubin ostaa ja katsoa, että olisko se mm. minun valkoiseen naamaan avuksi punoituksille ja värisävyeroille. Kaikkea ne keksiikin. Tuliaisia kuvaan sitten seuraavaan entryyn.

Ajattelin kans joskus aikani kuluksi kuvata videon (vaikka taas semmosen pikakelauksella toimivan) siitä kuinka meikkaan perusmeikin naamaan. Eli siis meikkivoiteet ja varjostukset ja peittämiset sun muut. Kiehtoisko jotain nähdä sellainen? Kun en tosiaan käytä mitään sen kummempia taikatuotteita, mutta pienellä vaivalla saa tämmösenkin pölvästin näkösen naaman raikkaammaksi eikä niin plösön näköiseksi. Ja jos kiehtoo, niin saa kans mainita, että haluaako pikakelauksella teknon tahtiin vai niin, että höpöttelen samalla ja selitän mitä touhuan. Ja voin kans selittää asiat italialais-venäläis-aksentilla englanniksi tarpeen vaatiessa, siinä olen hyvä.


...Ja lupasin, etten ostele mitään turhuuksia. Se ei ole pätenyt minkään syömisen tai juomisen kanssa, mutta en ole kyllä shoppaillut vaatteita tai krääsää. Tänään kuitenkin sorruin, kun olin joskus nähnyt jonkun päälle semmosen käsittämättömän lappuhaalari-minimekon enkä tiennyt mistä sellaisen voisi saada. Sitten selailin huvikseni vaatekauppojen nettisivuja ja tein haavelistoja (teen meikkien ja vaatteiden kanssa usein haavelistoja, selaan sivuja ja laitan ostoskoriin ihanuuksia, sitten avaan ostoskorin ja katselen haikeudella, kunnes vaan pistän sivun kiinni). Yllättäen eteen pomppasi tämä mekko ja oli alessa, pistin tilaukseen ja lirahti melkein tippa pissaa housuun samalla innosta ja oli kans niin halpa kylppärimatto, että tulee semmonen bullterrieri-matto sitten pytyn eteen varpaisiin alle neljällä eurolla.

Photobucket
Photobucket
Oih!


09: Kuva jostain mitä rakastan.

Sitten olisi taas vuorossa yksi haasteen kuvajutuista. Nämä tuntuu kestävän ikuisesti, kun en jaksa päivittäin bloggailla tai kuvata. Mut yritetään saaha haaste kunnialla loppuun. Tänään kuvasinkin sängyn lähettyvillä tapahtuvaa äksöniä, josta ilmenee se, että mitä minä rakastan.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Koivet ojossa.


PUSMOI :*

3 kommenttia:

  1. Kiva kun toteutat haastetta noin määrätietoisesti! Sitä on hauska seurata. Varsinkin kun olen sun kanssa aika samanikäinen ja suht samassa elämäntilanteessa, ja haastettasi katsellessa huomaan, että aika monissa kohdissa vastaisin itsekin vastaavalla tavalla :)

    Tuo meikkivideo kuulostaa hyvältä... varsinkin aksentin kanssa :D Minun ääneni siis sille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ju no tuo haaste on aika haastava, kun pitää keskittyä kuvineen päivineen siihen. Mutta ei se mitään, on ainakin aivonystyrät ja kamera liikkeessä :D Mutta aika jännä, että voi olla samaa tuntemattoman kanssa. Hienoahan se on tietty.

      Dubbaan dramaattisia leffoja aina tommosella aksentilla, niin mietin, että olisi hauska idea kuvata joku meikkivideo semmoisella. Kun ne on usein semmosia vakavia ja turhantärkeitä pirtsakoita, niin jos vetäisi melkein läskiksi koko homman, niin voisi olla vaihtelua!

      Poista
    2. Joo, se olis just hyvää vaihtelua tavallisiin videoihin! Tuollaisella tavalla överiksi vedetyt videot ovat aina hyvä juttu :)

      Poista