Pieniä peuroja ja pakkasta.

Kyllä sitä odoteltiinkin kuin kuuta nousevaa yhtä Kiinapakettia, joka suvaitsi sitten saapuakin taannoin. Ja en kestä, kun pienet peurakorut on niin sööttejä, että haluan vaan napostella ne ja kopeloida koko ajan. Tilasin onneksi itselleni kans yhden, eli saan räplätä mielinmäärin sitä tässä dataillessa. Muutkin korut kauniita ja paidat pehmoisia, kannattaa tsekata huuto.net ja sieltä sitten ostella poies ennen kuin pidän kaikki itse!



Ja samalla hain postista ylläripaketin, joka sisälsi Minna Parikan hansikkaat. Ne on ihan mahdottoman pehmeät ja kauniit, nyt sitten tiedän mitä hansikkaita käytän, kun kelit ihan vähän lämpenee. Ja ne sopii hyvin sitten minun retrohtavan takin kanssa, jonka kaivan käyttöön sitten, kun ydintalvi loppuu.



Talvi ei yllättänyt minua, minä yllätin talven. Mutta silti se -20 tuntuu aivan karmaisevalle täällä Helsingissä, kun tänään on vielä tuullut tosi lujaa. Asustauduin soveliaasti michelin-ukkeliksi, mutta uimalasit olisi tulleet tarpeeseen. Huivi peitti puolet naamasta, mutta se viima sattui sitten silmiin ja ylänaamaan, jota ei ollut peitelty. Eilen oli "vaan" joku -16 niin mentiin koirien kanssa puistoon rellestämään, tänään ihan suosiolla sitten jätin rellestämiset väliin ja ollaan vaan käyty pihalla pienillä lenkeillä, koska muuten varmaan brain freeze tuntuisi liian pahalle. Ja koska pakkaset iski, niin Bisse päätti, että nyt on ajankohtaista tiputtaa karvat pois. Onneksi sitä ei pakkanen herkästi puraise. Ewok jo vähän boikotoi kans talvea, vaikka muuten nauttiikin nietoksista. Mutta se on hyvä asia tässä säässä, että kun on kotona villasukat jalassa kappussiino-kuppi kätösissä, niin siitä voi nauttia hyvällä omatunnolla. Ja pitkät kuumat suihkut lenkin jälkeen on kuin pieniä palasia unelmaa ja sekin vielä, että sitten kun pakkasta onkin vain -10, niin se tuntuu lämpöiselle tämmösen jälkeen! Pysykäähän suomalaiset positiivisina.








Lumensyönti.






Ja seuraava osa haasteesta tuleekin tässä...

02: Kuva minusta ja minulle läheisestä ihmisestä.





Kuvissa minä ja Jere. Kuvat hieman vanhempia, mutta minusta on hauska katsella joitakin parin vuoden takaisia kuvia. Ensimmäisessä kuvassa on vappu vuonna 2009 ja toisessa taitaa olla samana vuonna synttäripäiväni, eli joulukuu 2009. Silloin olimme nuoria ja kauniita!

Mutta kai sitä voisi jotain taustaa kertoa minusta ja Jerestä. Näin Jeren ekan kerran varmaan vuonna 2004, mutta vuosien varrella emme nähneet kovin montaa kertaa, joskus olimme samoissa kekkereissä ja "tiesin" kyllä kuka Jere on. Ja irkkailtiin samassa porukassa, mutta se oli vaan tuttu, joka asui jossain inasen kauempana, kun meillä oli oma Helsingin piirimme. Kuitenkin sitten paras toverini Ellu päätti 2009 vuoden alussa, että nyt hullut baarikekkerit jonkun asian kunniaksi ja sinne tuli sitten Jere sekä Jeren veli Nikokin. Oli tajuttoman kylmä, baari ei ollut kummonen ja sitten mentiin veljesten luokse Vantaalle saunomaan. Muut sammui sohvalle, minä menin sammumaan sitten Jeren viereen, kun sillä oli sen verran iso sänky. Vaikka se herrasmiesmäisesti tarjosi koko sänkyä minulle, niin sanoin, että ehkä pystyn nukkumaan sen vieressä, kun väliin mahtui metrinkin hajurako melkees. Juoruttiin sitten koko yö kaikenlaisia huumorijuttuja ja hoksasin, että meillä luistaa höpötykset vallan hyvin. Aamulla vasta nukahdettiin pariksi tunniksi, kun oltiin koko yö naureskeltu! Ei siis mitään romantiikkaa, mutta silloin päätin, että Jerestä tulee meikän paras ystävä.

Myöhemmin sitten seikkailtiin taas jossain baarissa ja halusin koko illan metsästää Jeren sitseistä, että se tulisi hengaamaan meidän kanssa. Kyllä se sitten lopulta löytyi, taas mentiin porukalla niille saunomaan, mutta tällä kertaa panikoin sitten jo bussissa ja tein välikuoleman Jerelle päästyämme. Ja sitten välikuoleman jälkeen sain taas nukkua Jeren vieressä ja koska sille iski krapulatärinät, niin piti mennä saman peiton alle lämmittämään. Kysyin sitä sitten treffeille seuraavalla viikolla, jossa ujosteltiin ja katsottiin elokuva, mutta jäätiin sitten erittäin pitkäksi aikaa hyvästelemään toisiamme bussiasemalle. Oltiin just semmonen ällö nuoripari, joka halutaan kiertää kaukaa, kun nei pääse toisistaan irti. Ja bussit meni vaan ohi, mutta ei se haitannut, kyl sitten Jere kerkesi ehkä kolmanteen bussiinsa. :D

Tämän jälkeen sitten kaiketi heti seurusteltiin ja siitä asti son jostain syystä kehdannut katsella minua melkein kolmen vuoden ajan. Alussa jutut natsasi, oli fyysinen vetovoima (onhan Jere nyt armottoman ihana) ja sitten vielä viikkojen, kuukausien ja vuosien varrella ollaan vaan yhä enemmän parhaita ystäviä ja tiimi. On heitelty kaikenlaista skebeliä niskaamme, mutta kuitenkin meidät on liimattu jollain mystisellä eritteellä kiinni, kun ei meitä vaan saa eroon toisistamme!

Se nyt siitä romantiikasta, olen kyllä melko tyytyväinen siihen, että kelpaan Jerelle, sillä se on niin kovin armas.



Guido-tukka, kun otin pipon pois päästä, rusketus vaan puuttui!

PUSMOI ja koittakaa selvitä pakkasesta :*