Rakkaus ja menetys.

11: Kuva henkilöstä, jota ilman en voisi elää.

Oikeastaan maailmassa ei ole henkilöä, jota ilman en voisi elää. Kuulostaa tylyltä, mutta tuo kysymys kuulostaa sellaiselta, johon joku 13-vuotias voisi vastata reippaasti jotakin kavereistaan tai poikkiksestaan, että tokihan hyppäisi kaivoon, jos heitä ei olisi. Olen kokenut sen, että elämän vaikuttavin ja tärkein ihminen on menehtynyt, selvisin siitä kuitenkin hengissä. Joten tuo kysymys tuntuu sinänsä vähän hankalalta ja kans pölvästiltä, koska ihminen elää lopulta itselleen ja itseään varten, elämä loppuu siihen, kun vetää itse viimeisen henkäyksensä.

Voisin siis elää kyllä ilman rakkaita ihmisiä, mutta eri asia kuinka nautinnollista se elämä olisi ilman niitä. Sen voin sanoa, että jos rakkaitani menehtyisi, niin kyllä se ottaisi helevetin koville. En kuitenkaan voisi sanoa kuolevani, kuten kysymys tuossa vihjailee. Armastan läheisiäni kovasti, maailman eniten.

Minulle rakkaimmat henkilöt on Jere, isä ja mummo. Sitten on myös ystäviä ja kavereita, joiden menettäminen tuntuisi siltä kuin silputtaisiin juustoraastimella sielua säpäleiksi. Ajattelin kuvina laittaa myös nyt perhettäni Jeren lisäksi, sillä tietenkin Jere on se joka on paras ystävä, perheenjäsen ja armas kaikkia samaan aikaan. Mutta kun se varmaan tulisi aika moneen rakkaus-tykkäys -kysymykseen kuvaksi, niin laitetaas nyt muitakin sitten. Sillä minun pieni perhe, isä ja mummo, on kyllä aika parhaita.


Isäpappa.


Mummi!


Komia Ellu, sei varmaan tiedäkään kuinka paljon arvostan sitä, että ollaan oltu tovereita yläasteelta saakka.


Jeremias.

Jere on ollut tukipilarini kaikissa mahdollisissa elämän synkkyyksissä, en edes käsitä, että miten se on jaksanut kantaa kaikkea sitä paskaa niskassaan. Oltiin seurusteltu joku kuukausi jos sitäkään, kun äitini kuoli. Sitten siitä alkoi semmonen reipas alamäki minulla, sillä olihan se nyt järjettömän suuri asia. Ja kaiken Jere kesti, vaikka vammasin kauheaa kyytiä. Joskus olin niin huonossa kunnossa, etten uskaltanut mennä kauppaan ja piileskelin pahaa maailmaa peiton alla. Sitten Jere tuli meille viereen katsomaan kanssani elokuvia ja halaamaan, ei koskaan tuominnut minua tai sanonut, että olenpa vaikea ja rasittava.

Onneksi Jere lupasi olla minun paras ystäväni aina ja ikuisesti. Muistutan sitä tästä lupauksesta, jos koskaan ikinä tulee tilanne, että ajauduttaisiin erilleen.

PUS kaikille rakkaille, ja MOI kaikille lukijoille :*