10: Kuva lempibändistäni/artistista.
Mietin, että jes, vihdoinkin sellainen kysymys mihin kaivan vaan kuvan googlesta ja länttään sen tänne. Haasteen kysymykset on olleet joskus hieman vaikeahkoja, mutta tämä on helppo. Ja koska olisi tylsää laittaa vaan yksi kuva, niin laitan kolme. Olen selkeästi suuruudenhullu, kun ei riitä vain yksi kuva melkein koskaan.
Mike Patton.
Eli jos joku on koskaan kuullut sellaisista bändeistä kuin Faith No More, Mr. Bungle, Fantomas, Tomahawk jne., niin tämä tyyppi on kaikkien niiden takana. Pattonin ääni on ehkä maailman hienoin ja monipuolisin, se on sopivasti sekaisin ja bändiprojektit kivasti outoja. Jos voisin koko loppuikäni kuunnella vain yhtä artistia, niin se olisi ehdottomasti Patton. Minulla on siihen erittäin suuri kieroutuma ja hienoimpia kokemuksiani oli se, kun Faith No More palasi yhteen ja veti Suomessakin ulkoilmakeikan keskellä kesää. Hauskuus, hyvyys, outous ja taito sillain samassa paketissa. Niin ja komeus.
Prince.
Kaikki tietää kuka on Prince, mutta jos alkaa kuuntelemaan, niin huomaa kuinka sen musiikki poikkeaakin tosi paljon siitä mitä siihen aikaan kuunneltiin tai mitä nykyäänkään kuunnellaan. Sillä on tosi paljon hyviä biisejä, sitten vetelee korot jalassa paljetteihin somistautuneena lavalla, joten miten voi olla tykkäämättä? Ja biiseissä on kans vähän outoja tahteja ja koukkuja, joista pidän. Hullut svengitkin biiseissä ja sitten vielä kuulemma nyt vanhempana herrasmiehenä hyvässä iskussa. Olisi mahtia nähdä livenäkin, jos saisi kuulla vaikka ne suosikkipiisinsä. Ja häissäni soi "I Would Die 4 You", sulhaselta ei kysytä.
L'Arc~en~Ciel.
Son näitä jiirok-hommia, joista tykkäsin 14-vuotiaana. Silloin aloin kuuntelemaan moisia, mutta ainoastaan Larksu on jäänyt vuodesta 2004 tähän päivään saakka sellaiseksi suosikiksi. Kahdeksan vuotta sitten kuuntelin ensimmäisen kerran, että hei tämähän on menevää poppirokkia ja Hyde on maailman kaunein mies. Bändi vietti tänä vuonna 20-vuotiskekkereitä ja on edelleen mahdottoman hyvä. Me uhkailtiin tänä keväänä mennä Jeren kanssa vihdoinkin katsomaan livenä, kun esiintyvät mm. Lontoossa. Bassotilutus, lauluääni ja kitara-svengit kyllä kolahtaa minuun kovasti, vaikka tietty 20 vuoden ajalle mahtuu kans vähän huonompiakin biisejä. Mutta ne hyvät sitten saa pyllyn vispaamaan ja kohentaa mieltä!
... Tämmöistä tänään, PUSMOI :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti