Sivut

torstai 23. helmikuuta 2012

Thai-pöpö!

Tänään emme vietä päivää Strömsössä.

Isä tuli takaisin Thaimaasta viime viikolla ja oli siellä sairastanut jotain pöpöä. Joku semmonen perinteinen pöpö, että maha kipeänä vähän ja sitten oli kolmisen päivää siellä ollut hitusen kärsivänä, ottanut lääkettä ja unohtanut koko homman. Sitten isä palasi Suomeen, bakteerikanta taas muuttui ja sitten sille iski suuret vatsakivut sun muut -> se sai saikkua loppuviikoksi tiistaina. Näin isää silloin, join samasta limupullosta ja uhosin vielä, että saan saman pöpön. No niinhän siinä sitten käy...

En oikein tiedä mikä on iskenyt, kun maha eilen aloitti kipuilun. Vihloo, kolottaa ja sitten kuumottaa koko kroppaa. Ihan kuin kuumetta yrittäisi pukata ja sitten otin vaan mahasärkylääkettä ja toivoin, että menee ohi. Laitoin eilen täksi aamuksi herätyksen, kun piti hoitaa asioita ahkerana, mutta olipahan hilpeä herätä. Nousin ylös, menin pissalle ja mietin, että jopas on kehno fiilinki. Sitten vessasta siksakkia takasin petiin ja kylmä hiki vaan virtasi, en tiennyt oksennanko vai pyörrynkö. Sikiöasennossa sitten tutisin peiton alla pää varmuudeksi laidalla roikkuen, jos oksennankin. Eipä oikein sujunut, pitää vissiin saikuttaa kans loppuviikko ihan suosiolla. Kivut ja oksetus tulee puuskittain, kuulemma Suomessakin liikkuu jotain pöpöjä, niin ei haisuakaan minkä olen onnistunut nappaamaan.

Isä saikulla Lempäälässä, Jere menee kotikotiin ja sitten on viikonlopun duunissa. Sunnuntaina Jere tulee paijaamaan, jos olen vielä kipeänä. Täytyy toivoa, että puuskat hellittää ja jos tarve tulee, niin on mahdollista kirmata kioskille ostamaan savukkeita tai ruokaa. Nii ja koirat joutuu nyt meneen vaan pikapissoille, lapsparat. Kyl semmosta kotiorjaa aina tarvis silloin, kun tämmösenä ns. yh-äitinä saikuttaa! Toivottavasti kuume ei vaan nouse huimiin lukemiin, yritän ottaa rauhassa ja viettää päivät akselilla jääkaappi-vessa-sänky-tietokone. Saakelson, ei huvittaisi kyl sairastella, kun viimeksikin kun aloitin suursiivouksen niin iski flunssa! Olen allerginen siivoamiselle, selkeästi.


Asiasta kukkaruukkuun, eilen kun yöllä istuin koneella, niin sain ekaa kertaa kuukausiin meikki-inspiksen. Johtui ehkä osittain edellisestä postauksesta, mutta sitten kun siinä räpelsin, niin tuli visio. Kiinalainen posti toi eilen geelirajausmoskaa, jota testasin sitten siinä dataillessa ja lupaan kuvata videon ideastani heti, kun vaan olo on freessimpi! Piti kuvata meikin pohjastakin video, sitäkin saatte odotella, sillä ei tällä naamalla ny kuvata yhtään mitään paitsi kauhuelokuvia. Löysin kans pari vanhempaa kuvaa, joita voitte ihastella aikanne kuluksi:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

... Kuvat on jostain parin vuoden takaa, voisi kyllä alkaa taas panostamaan neitiharrasteisiin, kun hauskaahan se naamansa pakkelointi on. Nyttoon vaan rekkalesboutunut niin kovin, että kuhan naamassa ei valu räkä pitkin poskea, niin kehtaa mennä pihalle.



14: Kuva jostain viimeaikaisesta asiasta, jolla oli suuri vaikutus minuun.

Tätä asiaa en oikein osannut tai tajunnut kuvata. Elämässäni ei ole tapahtunut viime aikoina mitään kovin mullistavaa, mutta yksi erittäin positiivinen asia tuli mieleen: Hammaslääkäripelko on hissukseen hälvennyt!

En ala-asteen jälkeen ollut oikein uskaltautunut hammaslääkäriin, koska oli jäänyt paha kammo ja aloin jo itkemään ajatuksestakin. Sitten viime vuoden keväänä menin naapuriin nukutushoitoon, jossa tapasin sitten mukavia lääkäreitä ja hoitajia. Nukutus sujui ihan hyvin eikä ollut maailman kauheinta edes se fiilis, kun oli rievottu kaksi viisuria samalla irti. Sitten nyt keväällä murheenhammas muistutti itsestään, eli piti mennä juurihoitoon.

Kuitenkin hyvät ja leppoisat lääkärit on saaneet aikaan sen, etten pelkää enää. En edelleenkään tietty nauti hammaslääkäristä, mutta nyt son verrattavissa johki gynekologiseen tarkastukseen, jossa on koivet ojossa ja miettii, että pääsiskö kohta jo kotio. Hammaslääkärissä vaan sitten suu auki ja miettii, että jotain ne siellä räplää, pitäskö ostaa kaupasta maitoa lähtiessään. Kammo oli todellakin älytön ja näin helpolla sitten siitä kuitenkin pääsi eroon, kun löysin ihanan lääkärin! Positiivisesti on siis muuttanut koko asennettani hammaslääkäröintiin, enää sei ole maailman kauhein asia vaan semmonen, joka nyt mennään hoitamaan ja sitten päästään siitäkin.

Sori ettei ole mitään mullistavampaa muutosta tapahtunut tai mitään järeää sattunut, mutta tuo nyt on MINULLE iso asia. Ei tarvi pelätä kuolevansa johki hammastulehdukseen ja kärsivänsä kotona kivuissaan, kun tietää sitten aikaa varatessaan menevänsä kivalle lääkärille, joka tekee kaiken rauhassa ja kivuttomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti