Saatavuuksia ja saamattomuuksia.

Tähän väliin pitäisi sättiä itseänsä, kun jätän asiat aina viimetippaan tai sitten kerkeää jo sekin tippa mennä ohi. Tietteks, kun jotenkin hoksaa tärkeät asiat vasta 3min ennen kuin asia olisi pitänyt olla jo tehtynä tai sitten hoksaa sen pari päivää myöhässä, notta "ainiin"?

Lääkärille oli pitänyt varata jo kauan aikaa soittoaika, että saan reseptejä lähiapteekkiini. No sitten katsoin lääkemäärää ja mietin, että viimeinen hetkeni on tämän viikon perjantai päästä apteekkiin, eli soitto VASTA perjantaina, josko lääkäri soittelisi sitten iltapäivästä. No, lääkäri paikalla tiistaina, joten thaipöpön lisäksi nyt on lääkepula, vaikka tuskin se nyt ihan koko maailmaa kaataa. Pitää vaan taas sättiä itseään.

Ainiin, sitten kans piti käydä tällä viikolla työkkärissä ja postittaa papereita, jotka oli jo hieman myöhässä. No päätin sitten saikuttaa, liikuntakyky hieman jopa miinuksella thaipöpön vuoksi, joten pitikin sitten jättää asioita juuri sille viimeiselle viikolle. Aina tulee kuiteski JOTAIN, muistakaa rakkaat lapset, että asiat kannattaa suorittaa heti. Ja tästäkään en varmaan taaskaan opi mitään, aivan varmana unohdan taas lähiaikoina jotakin tai puoliksi tarkoituksella välttelen tehtävää viimeiseen saakka. Vähän niin kuin aina vannoo, ettei vedä itseään enää koskaan kauheaan ähkyyn tai syö sitä suklaata enää koskaan niin paljon että oksettaa... Sitten kuitenkin vetää ne suklaaöverit jälleen kerran jonain päivänä vain todetakseen, että ei ny saakeli, pitikö jälleen.

Onneksi on olemassa vielä suurella todennäköisyydellä seuraava viikko, voisi koota ne aivot kasaan ja kirjoittaa vaikka muistilistan, jonka tuikkaa jääkaapin oveen. Tai jos meinaa unohtaa syyä, niin laitan sen muistilistan vaikka vessanpytyn eteen, koska pissalla ny ainaski o pakko käydä ja samalla tuijottaa listaa suorittamattomista tehtävistänsä. Tuskin voin koko päivää pidätellä pissaa, toivottavasti tehtävälista pomppisi siis silmille tarpeeksi painostavasti.



Ja kuten jotkut on ehkä haistaneet, niin kiinnostukseni haasteeseen alkaa olla jo hiipumassa. Kuulosti hauskalle idealle ottaa joka päivä joku kuva ja sitten kertoa siihen liittyvä tarina. Nyt teen aina kolme päivää kerralla haasteesta, koska muuten tekisin sitä vielä ensi vuonnakin. Pahoittelen, mutta motivaationi ei ole juuri nyt missään huippulukemissa, tekee mieli hakea sitä muutenkin ehkä muualta kuin blogihaasteesta. Nolottaisi kuitenkin jättää se kesken, joten plöräytän vaan sitten isommalla tahdilla ja useamman kuvan! ... Ellei satu olemaan jotain oikein huippuhienoa tarinaa kuvaan ja aiheeseen liittyen.


18: Kuva minun päivästäni.

Tähän pitäisi kai keksiä jotain tosi mageeta. Harmi, etten tee mitään mageeta lähes koskaan. Varsinkaan, kun tällä viikolla en ole harrastanut kuin muhimista mamikset jalassa. Mut sen verran voin kuvia näyttää, että ollaan me täällä sängynpohjalla edelleen hengissä, minä ja elukat. Olishan se hauska, jos sattuisi olemaan kuva, jonka kuvatekstiksi voisi laittaa:
"Täs oon mun bestisten kaa juomas ylihintast kahvii hienos kahvilas sit me mentii bilettää vippeinä yksii hulluihi bailuihi ja sit siel oli sanppanjaa ja sit me jaettii nimmareit ja sit me niiku korkkareis käveltii viis kilsaa himaa siis eivvvv ja sit Marjatta sammu mun upeesti sisustetun yksiön vessaa nii täysii ja sit me niiku soviteltii mun trendikuteit Mirjamin kans ja ei vitsi mikä ilta oli vitu hauskaa!"
... Mut juuei :D






19: Kuva jostain mikä merkitsee minulle paljon.

Jos joku ei o vielä hoksannut, niin minulle merkitsee lemmikit aika paljon. Rouvaskoira täyttää keväällä 10 vuotta ja tätikissa ensi kuussa 10 vuotta. Aika menee vaan jonnekin, en tiedä minne. Kuvassa minä ja rouvaskoira pari kesää sitten, kun olin vielä nuori ja kaunis.




20: Kuva minusta ja perheenjäsenestä.

Minulla on tosi pieni perhe, johon kuuluu isä ja mummo. Niin ja Jere sitten bonuksena, vaikka ei (toivottavasti) verisukua ollakaan. Äitini oli yksinhuoltaja, joten kasvoin sen seurassa ja isä oli mukana joissakin asioissa. Reippaasti kuitenkin isä otti minusta kopin, kun äitini menehtyi ja sillä on nyt iso rooli elämässäni.