Niin muodikasta, ettei pakarat pysy housuissa.

Moi!

Ajattelin pohtia inasen maailman menoa tässä nyt vaihteeksi, kun blogi on muuten täyttynyt haasteesta, joka ONNEKSI nyt loppuukin tämän postauksen jälkeen.

Eilen olin taas murheenhampaan kanssa hammaslääkärissä ja joutuu vielä viikon päästä sitten viimeisen kerran juurihoitamaan, vaikka eilen piti olla viimeinen kerta. Kamala homma yhden hampaan takia, joutuu loikoamaan yhteensä 4h suu ojossa siellä ja ne kaivelee. Mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin ei ole ollenkaan paha homma olla juurihoidossa, jos on osaava lääkäri. Ei vaan huvittaisi maksaa enää senttiäkään yhden hampaan takia, joka on tosiaan ristitty jo aikoja sitten murheenhampaaksi. Joka kerta mennyt semmonen 150e omia tai muiden rahoja, eli jos vielä viimeinen pikavisiitti on hinnaltaan samaa luokkaa, niin murheenhampaan arvoksi tulee joku 600e. Holy motherfucking shitness, en olisi koskaan kuvitellut yhden hampaan vievän minua ja isän lompakkoa konkurssiin. Mutta eipähän satu enää, se on kai pääasia, enkä saa mitään aivotulehdusta ja kuole.

Isä kans patistelee minua vähän sinne Thaimaahan. Kun otin joskus puheeksi taas kynsihommat, niin se tänään sitten vihjaili, että menisinkö jo, kannattaisi mennä, menetkö jo. Olin vähän nihkeänä, sillä Jeren firma ei saanut mitään finnairin etuja tänä vuonna, joten minun matkustamiseni olisi tyyristä. Se on suurin este, koska muuten voin palkata Jeren vahtimaan eläimiä ja kämppää muutamaksi kuukaudeksi, mutta ei ole rahaa vaan ottaa ja lähteä. Olen yhteydessä tässä jossain vaiheessa isän thaimaalaiseen kaveriin, joka on siis kauneushoitolan omistaja ja kahtellaan sitten jossain vaiheessa, että eteniskö suunnitelma siihen kliimaksiin saakka, että istun koneessa matkalla Phuketiin vielä tämän vuoden aikana.


Ja asiasta ihan toiseen, olen sivusilmällä seurannut aina muotiblogeja ja uusia villityksiä, vaikken puekaan itseäni trendikkäisiin vaatteisiin. Poimin ideoita ja ajatuksia, sitten ostan jos sattuu olemaan omalle kropalle sopivaa tavaraa muodissa. Nyt olen huomannut, että hullun iso hitti on sellaiset kasarishortsit. Minun persvako huutaa hoosiannaa jo kun vaan katsoo niitä, kun ne pitää kiskoa korviin saakka ja sitten puoli kankkua roikkuu sieltä ulos. Osa on kyllä ihan makeita, jos eivät näytä siltä, että haaroissa kasvaisi pippeli ja ei tarvi käyttää persvako verillä, varmaan alelaarista joskus hommaan kesäöisin tapahtuviin koiranpissatusreissuihin moiset. Muttei semmosia nyt voi kukaan normaali ihminen julkisella paikalla käyttää, oletan kuitenkin, että ne tulee ensi kesänä olemaan suuri trendi ja 12-vuotiaillakin roikkuu takapuoli housujen ulkopuolella. Jos olet Lady Gaga ja yhdistät moiset verkkosukkahousuihin lavaesiintymisessä, niin oke, mutta hui apua, jossoot tavis etkä edes kokoa XXS.


Viisarini ei todellakaan värähtänyt.


Nyt pikkasen värähti, sillä niittejä ja nuo ei näytä aikuisten vaipoilta.

Kankkuni ei kyllä kelpaa ollenkaan moisiin, mutta jos tosiaan halvalla löydän, niin pitää ostaa ihan vaan sen takia, että kotona sitten perse tursahtelee ja voin tanssia ne jalassa vaikka shufflea tai bokkoa. Ja minä kun kerkesin valittamaan, että saispa jostain farkkushortseja, jotka ei olisi liian lyhyitä ja olisi taitetut lahkeetkin, niin hemskutin muotigurut keksii vielä lyhyempiä shortseja uudeksi trendiksi! Saakeli!

Mitä mieltä muut on, hot or not?


Ja koska tänään tuli hinter winter (eli takatalvi), niin voisin jatkaa pipon kutomisia. Ja aloin sairastellessa katsomaan Sons Of Anarchyn toista kautta, joka jäi niin hemmetinmoiseen jännätyskohtaan, että pakko pyöräyttää media serveri päälle ja alkaa katsomaan miten homma etenee. Kutimet vaan tutisee käsissä, kun menee välillä vähän liian jännäksi ne juonarit. Sarjana ei mikään ehdoton suosikki, mutta kyllä se on aika hyvä. Ja haaveilen siitä, että kun olen 40+ niin näytän samalta kuin sarjassa esiintyvä Gemma, eli Katy Sagal. Niin makea muikkeli, että huhhuh!


Ja nyt viimeinen löräys haastetta, tämän jälkeen sitten tanssin ripaskaa pellehousuissani (isä toi Thaimaasta maailman parhaat pellehousut ja muhin niissä koko ensi kesän aivan varmasti) ja en enää koskaan tee mitään yhtä vaativaa haastetta. Ja otan kameran käteen ja kuvaan omia juttujani, lakkaan vaikka kynnet huomenna niin hirvittävän upeiksi, että kuvaan niitä ja flesoan. Tai kampaan naaman ja kuvaan itseäni, sillä en olekaan kamerahoronnut vähään aikaan.

27: Kuva jostain mukavasta toteuttamastani reissusta.

En ole oikein mikään reissujen nainen. Kun matkustelen, niin se on lähinnä sitten pakon edessä. En edes pitkin Suomea haluakaan matkustaa, kun on ensinnäkin lemmikit ja minua on tosi haastava saada motivoitumaan siihen, että olisi hauskaa ja jännää lähteä jonnekin. Ja isompia reissuja en ole koskaan tehnyt, lähinnä kävässyt ulkomailla sen verran, että hakee halpaa tupakkia tai sitten ollut Ruotsissa nuorempana. Me mennään Jeren kanssa ensi kuussa (eli ihan pian!) Tukholmaan katsomaan orkesteria, joten siitä tulee yksi reissu. Tuntuu sekin vähän haastavalle, kun olen kotihiiri ja on lemmikit, joille kaikille pitää saaha joku hyväuskoinen hoitajaksi. Onneksi hoito on suunnilleen ja hissukseen järjestymässä.

Hyväksi muistoksi on kuitenkin jääneet ne kesäreissut, kun isä muisti joinakin vuosina holhota minua heinäkuun ajan, kuten olivat äidin kanssa sopineet. Oltiin usein asuntovainuilemassa ja joskus oli minulla kavereitakin mukana. Uiskenneltiin, sukuloitiin ja muistan kuinka kivaa oli jahdata Kalajoen rannalla semmosia pieniä kaloja. Joskus tehtiin reissuja, joissa oli tavoitteena käydä tuollaisissa lapsiystävällisissä kohteissa, vesipuistoissa ja sen sellaisissa. Valitettavasti minulla ei ole kuvia olemassa näiltä reissuilta, ne on jossain ihan irl laatikossa, oletettavasti kellarissa. Muistan kuitenkin keränneeni jonain kesänä sammakoita ja antaneeni niille nimiä, yksi jättikokoinen sammakko sitten istui sylissäni, kun grillattiin makkaroita.

Kuvaa ei tähän siis valitettavasti ole, mutta visioikaa pieni Heke sammakko kädessä pulleana innoissaan!


28: Kuva lapsuudesta.

En tiedä mitä sanoa tästä kuvasta, muuta kuin sen, että olen nauranut tälle vuosien saatossa melkoisesti... Vietin joulua mummolassa ja näytin ihan joltain pieneltä lihavalta pirulliselta saatanan lähettiläältä!


:''''D

Ja tässä seuraavassa kuvassa näytän melkein normaalilta lapselta, kuvassa "minun koira" jota opetin tekemään agilitya laittamalla vhs-kasetteja pinoihin ja tein sellaisia kivoja ratoja niistä. Soli kyllä mahdottoman mukava koira, minäkin ihan pieni natiainen ja se jopa kuunteli mitä sille sanoin ja uskoi, kun pyysin istumaan ja tekemään muita temppuja. Äiti osti sheltin meille sanomalla isälle, että "Heke tarvitsee itselleen kans oman koiran!" ja perusteli samalla tavalla mm. akvaarion, undulaatin, seeprapeipot, kissan...


<3


29: Kuva jostain asiasta, mistä olen riippuvainen.

En haluaisi tunnustaa, mutta minulla on paheita ja riippuvuuksia. Kolmen kopla on battery stripped, suklaa ja tupakka. En tiedä mikä noista on pahin, koska en ole koklannut vielä tosissani lopettaa minkään noiden nauttimista. Oletettavasti ilman tupakkia suussa olisi koko ajan energiajuomaa ja suklaata, kun taas sitten ilman noita herkkuja polttelisin tupakkaa ketjussa. Ja en edes syö oikein muita karkkeja kuin suklaata, siinä on vaan jotain niin upeaa, että jos mahdollista, niin nautin sitä päivittäin. Pitäisi kyllä rajoittaa, onneksi ei tule sentään syötyä päivittäin suklaalevyä, mutta solisi ihan mahdollista näillä himoillani. Batterysta pääsin jo kerran eroon, mutta aloitin sen nauttimisen uudestaan. Ja tupakointia en ole vielä tosissani halunnut lopettaa, kun se on ollut sellainen turvajuttu. Saa sen 2min olla aivot narikassa ja tauottaa tekemisiään. Se kyllä pitäisi oikeasti joskus lopettaa, joskus kun viitsin koklata sähkötupakkaa, niin toivottavasti pääsisi siitä pahasta tavasta eroon.

Kuvassa olkoon googletettu suklaa:



Ja suosikkejani on ehdottomasti nougat siellä suklaan seassa sekä suklaaseen dipatut pähkinät. Hasselpähkinät ja cashewpähkinät suklaassa uitettuna on vaan ihan älyttömän hyvää, samoin sitten esimerkiksi ne merenelävät, jotka on valkosuklaa-nougat-moskaa. UH. Ja pyydän anteeksi kaikilta, jos kuva sai aikaan suuria himoja. Onneksi itsellä on jääkaapissa pussillinen pirkka suklaamanteli- ja hasselpähkinöitä!


Siinä teille haastetta konsanaan, haasteen viimeinen tehtävä olisi laittaa vapaavalintainen kuva, mutta jätän sen suosiolla väliin. Koska bloggaan jotain kuvia kuitenkin, niin mitä sitä nyt suotta keksimään haastetta varten randomia kuvaa, kun se kuitenkin saa olla random.


PUSMOI rakkaat roikkupersepaviaanit :*